Mittaaminen sopii
erittäin hyvin eräisiin koululiikunnan lajeihin kuten suomalaisten rakastamaan
yleisurheiluun. Päinvastaista mieltä ovat kirjoittajat Tiina Kujala ja Laura
Rantavuori HS:n artikkelissa (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005835132.html).
Mittaaminen sopii myös pallopeleihin. Jos Yleisurheillussa tuloksia ei mitattasi,
mielenkiinto lopahtaisi hyvin monelta ja eräiden osallistuminen muuttuisi
pelleilyksi. Moni ei tietenkään halua joutua liikunnassa numeerisen arvostelun
kohteeksi ja se on osin ymmärrettävää. Saama koskee myös matematiikka. Elämässä menestyminen valitettavasti
edellyttää ponnisteluja, joita mitataan. Yrityksen euromääräinen voitto on se
tärkein, mikä kiinnostaa omistajia.
Monen on pakko
osallistua esimerkiksi ruotsinkielen opiskeluun, josta joka vuosi annetaan
numero. Numero neljä ei ollut harvinainen omassa nuoruudessani. Jälkeenpäin
ajatellen se oli aivan oikein, sillä työssäni jouduin opiskelemaan kieltä
sitäkin enemmän ja siinä määrin, että
tulin toimeen ruotsalaisten työtoverieni kanssa. Matematiikassa sain
keskikoulussa joka vuosi ehdot, mutta siitä huolimatta päädyin suorittaman yliopistossa
aineesta laudaturin, josta on ollut suurta hyötyä. Ilman numeromittaamista
rämpisin matematiikan yhdessä vieläkin suossa.
Liikunnassa oppilaiden
tulosten mittaaminen on tosi tärkeää, sillä seuratessaan tulosten paranemista
he saavat kehittymisestään tietoa, joka voi johtaa hyviin polkuihin elämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti