Siirry pääsisältöön

2035. Hallitus vain tisuttelee sanojensa kanssa, kun hän puhuu pienistä tuloeroista

     Voiko kukaan ajattelukykyään kunnioittava ihminen sanoa, että hallituksen suurin savutus on 100 tuhannen uuden työpaikan luominen ja Suomen talouden vuosikasvun saaminen kolmen prosentin kasvu-uralle? Kukapa muu kuin pääministeri ja valtionvarainministeri tisuttelivat tämän sisältöisiä lauseita eduskunnansuuressa salissa herrojen pitäessä tiedotustilaisuutta kansanedustajille ensivuoden budjetista.
     Jokainen joka on vähääkään on perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin ymmärtää, että talouden kasvaminen ja siitä johtuva työllisyyden paraneminen on useita vuosia sitten alkaneiden prosessien tulosta. Osa niistä kuten sodat, luonnonkatastrofit ja jopa yksittäisen vaikutusvaltaisen henkilön päätökset voivat saada aikaan sattumanvaraisesti talouskasvua vuosien päästä senjälkeen, kun ne ovat tapahtuneet. Osa on suunnitelmallisesti tehdyistä päätöksistä kuten investoinnit, koulutuksen tehostaminen ja innovaatioon panostaminen, jotka ovat tehty vuosia siten, vasta nyt tuottavat tulosta.
     Hallituksen  rooli näissä ”hyvissä” tapahtumissa  on niin minimaalinen, että on täysin harhaanjohtavaa sanoa kasvun olevan yhden tekijän – hallituksen aikaan saannosta.

Orpo juristina ei ymmärrä edes sosiaaliluokkien olemassa oloa puhumattakaan niiden monen suuntaisia ja monen sisältöisiä vaikutuksia. Alimman luokan edustajalle kymmen euroa voi olla suuri summa rahaa. Se voi merkitä kolmen päivän ruokaa. Ylimmälle luokalle se on roskarahaa, joka heitetään hovimestarille. Siis kympin leikkaus alaluokalle merkitsee pää notkahtamista, ylimmälle luokalle käsimerkkiä tarjoilijalle. Tästä seuraa, että pienetkin leikkaukset merkitsevät eri yhteiskuntaluokille eri asioita. Kun tämä otetaan huomioon ensivuoden budjetti lisää tuloeroja suuresti, vaikka hallitukset pääpuolueet mitä muut väittävät.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *