Peter Druckersin opit Management By
Objectives oli meidän konsulttien ohjenuora 1970-luvun alussa. Yritimme kyllä
tuoda esiin leadershipin merkityksen, mutta huonolla menestyksellä.
On mieluisaa havaita, kuinka onnistuneesti Krista Pahkin ja Hanna Poskiparta Helsingin Sanomien jutussaan toivat esiin tämän päivän ja tulevaisuudenkin johtamisen vaatimuksista (https://www.hs.fi/ura/art-2000005892951.html). Heidän mukaansa johtaja on sparraaja, jonka tärkein tehtävä on saada alaiset loistaan. Yksikkö tarvitsee toiminnalleen raamit ja yleistavoitteet, jotka ohjaavat jokaisen työtekijän toimintaa. Operatiivinen toiminta tapahtuu itseohjautuvuuden avulla. Esimiehen rooli tässä on toimia sparraajana ja saada alaiset loistamaan. Itsensä johtaminen on avainasemassa. Nämä kaikki ovat kannatettavia ajatuksia.
Tarkasteltaessa johtamisen kehittymistä ja kehittämistä 1960-luvulta tähän päivään saakka yhtenä pohjavirtana on säilynyt murtautumista ulos byrokraattisesta ja sääntöihin perustuvasta johtamismalleista. Se ei ole vielä kaikissa yksiköissä onnistunut, mutta huimaa kehitystä on tapahtunut. Monet yksiköt tällä hetkellä toimivat, kuten kirjoittajat esittävät.
Ei ole lainkaan haitaksi, vaikka kirjoittajat esittävät uutena murroksena kuvaamansa toimintakulttuurin ja johtamismenetelmät, sillä tällaisia rynnäköitä pitää tehdä jatkuvasti. Jo 1970-luvun alussa lanseerattu tavoitejohtaminen sisälsi itseohjautuvuuden periaatteet. Sen heikkoutena oli ja on varmaan vieläkin leadershipin olemattomuus. Ei ihme, sillä kehittäjinä toimivat pääsääntöisesti insinöörit. Tästä esimerkkinä tosi tarina.
Erään TVH:n piiri-insinööri piti 1970-luvullaValtion Koulutuskeskuksessa luennon omasta johtamistavastaan. Siinä korostui erityisesti itsensä johtaminen merkitys. Kiinnostuin siinä määrin aiheesta, että menin häntä tapaamaan erääseen Pohjois-Suomen kaupunkiin. Saapuessani esikunnan käytävälle huomasin ällistyksekseni, että päällikön huoneen ovista puutuivat ulkokahvat. Myös sisäkahvat puutuivat. Myöhemmin sain tietää, että vain sihteerin avaamasta ovesta pääsi sisään ja ulos. Joku oli laskenut, ettö VKK-esitelmässään piiripäällikkö oli käyttänyt 731 kertaa minä sanaa.
On mieluisaa havaita, kuinka onnistuneesti Krista Pahkin ja Hanna Poskiparta Helsingin Sanomien jutussaan toivat esiin tämän päivän ja tulevaisuudenkin johtamisen vaatimuksista (https://www.hs.fi/ura/art-2000005892951.html). Heidän mukaansa johtaja on sparraaja, jonka tärkein tehtävä on saada alaiset loistaan. Yksikkö tarvitsee toiminnalleen raamit ja yleistavoitteet, jotka ohjaavat jokaisen työtekijän toimintaa. Operatiivinen toiminta tapahtuu itseohjautuvuuden avulla. Esimiehen rooli tässä on toimia sparraajana ja saada alaiset loistamaan. Itsensä johtaminen on avainasemassa. Nämä kaikki ovat kannatettavia ajatuksia.
Tarkasteltaessa johtamisen kehittymistä ja kehittämistä 1960-luvulta tähän päivään saakka yhtenä pohjavirtana on säilynyt murtautumista ulos byrokraattisesta ja sääntöihin perustuvasta johtamismalleista. Se ei ole vielä kaikissa yksiköissä onnistunut, mutta huimaa kehitystä on tapahtunut. Monet yksiköt tällä hetkellä toimivat, kuten kirjoittajat esittävät.
Ei ole lainkaan haitaksi, vaikka kirjoittajat esittävät uutena murroksena kuvaamansa toimintakulttuurin ja johtamismenetelmät, sillä tällaisia rynnäköitä pitää tehdä jatkuvasti. Jo 1970-luvun alussa lanseerattu tavoitejohtaminen sisälsi itseohjautuvuuden periaatteet. Sen heikkoutena oli ja on varmaan vieläkin leadershipin olemattomuus. Ei ihme, sillä kehittäjinä toimivat pääsääntöisesti insinöörit. Tästä esimerkkinä tosi tarina.
Erään TVH:n piiri-insinööri piti 1970-luvullaValtion Koulutuskeskuksessa luennon omasta johtamistavastaan. Siinä korostui erityisesti itsensä johtaminen merkitys. Kiinnostuin siinä määrin aiheesta, että menin häntä tapaamaan erääseen Pohjois-Suomen kaupunkiin. Saapuessani esikunnan käytävälle huomasin ällistyksekseni, että päällikön huoneen ovista puutuivat ulkokahvat. Myös sisäkahvat puutuivat. Myöhemmin sain tietää, että vain sihteerin avaamasta ovesta pääsi sisään ja ulos. Joku oli laskenut, ettö VKK-esitelmässään piiripäällikkö oli käyttänyt 731 kertaa minä sanaa.
Kommentit
Lähetä kommentti