Suomen politiikka pelaa kahdella arvojaolla (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005884981.html).
Ensimmäisellä poliitikot tyydyttelevät kansaa tasa-arvolla, oikeudenmukaisuudella,
sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla sekä
luonnonsuojelun tärkeydellä. Nöyryyttäkin saisi olla. Toisella julkilausumattomalla
arvoarsenaalilla eliitti pelaa etuja itselleen
mottona valtaa ja mammonaa minulle ja heti.
Jälkimmäisestä Orpon esimerkiksi: Hän kertoi 30.11. tv 3:ssa, että kaikille on arvokasta siirtyä vähä päästöisiin autoihin vaikka se maksaa. Hän jatkoi, että vähävaraiset päästäkseen tähän voivat tehdä sen eteen enemmän työtä.
Onkin merkillistä, kuinka eräiden filosofien teoriat heijastuvat tätä jakoa myös Suomen politiikassa. Marxin aika kyllä meni jo, mutta Nietzschestä emme pääse eroon. Hän katsoi, että ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan: alaluokkaan, jolle ei tarvitse osoittaa myötätuntoa ja joka tyytykööt demokratiaansa sekä yläluokkaan, joka itse asettaa tavoitteensa. Sitä helpommin se käy, mitä vähemmän alaluokkaa avustetaan. Yläluokalle tyytyväinen elämä on liian vaatimaton tavoite. Heidän pyrkimyksenä on tahto valtaan ja suuruuteen. Tällä se palvoo itseään (Nietzsche). Hintana voi kyllä olla äkkikuolema tai lapsettomuus.
Nietzschen yläluokkaisuudessa on merkillistä yhdenmuotoisuutta ja analogiaa tämän päivän poliitikoihin ja arkielämään. America great again! Eräs johtaja oli ensimmäisiä, jotka tekivät laajan vaalikiertueen lentokoneella. Hän voimaanutti itseään katsellessaan jalkojensa alla lepäävää maataan saamalla, kun toinen puoli kansasta täyttää henkensä hädässä lomakkeita toimeentulon turvaamiseksi.
Jälkimmäisestä Orpon esimerkiksi: Hän kertoi 30.11. tv 3:ssa, että kaikille on arvokasta siirtyä vähä päästöisiin autoihin vaikka se maksaa. Hän jatkoi, että vähävaraiset päästäkseen tähän voivat tehdä sen eteen enemmän työtä.
Onkin merkillistä, kuinka eräiden filosofien teoriat heijastuvat tätä jakoa myös Suomen politiikassa. Marxin aika kyllä meni jo, mutta Nietzschestä emme pääse eroon. Hän katsoi, että ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan: alaluokkaan, jolle ei tarvitse osoittaa myötätuntoa ja joka tyytykööt demokratiaansa sekä yläluokkaan, joka itse asettaa tavoitteensa. Sitä helpommin se käy, mitä vähemmän alaluokkaa avustetaan. Yläluokalle tyytyväinen elämä on liian vaatimaton tavoite. Heidän pyrkimyksenä on tahto valtaan ja suuruuteen. Tällä se palvoo itseään (Nietzsche). Hintana voi kyllä olla äkkikuolema tai lapsettomuus.
Nietzschen yläluokkaisuudessa on merkillistä yhdenmuotoisuutta ja analogiaa tämän päivän poliitikoihin ja arkielämään. America great again! Eräs johtaja oli ensimmäisiä, jotka tekivät laajan vaalikiertueen lentokoneella. Hän voimaanutti itseään katsellessaan jalkojensa alla lepäävää maataan saamalla, kun toinen puoli kansasta täyttää henkensä hädässä lomakkeita toimeentulon turvaamiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti