Tänään HS:n vieraskynäosiossa Antti
Keinänen ja Petri Uusikylä (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007620407.html)
käsittelivät ansiokkaasti suomalaisen lainvalmistelun tasoa. Tämä on toinen julkisen
vallan kylmentyneistä ongelmista. Toinen on vaikuttavuuden arviointi.
Lainsäädännöllä sanottu on olevan verrokkikohteita matematiikkaan. Siinä on
hieman perää.
Matemaattisen lauselman ongelman, (yhteiskunnallisen epäkohta) todistaminen
(poistaminen) perustuu hyvin pitkälle aiemmin todistettujen aksiomien varaan.
Aksioomaa ei tarvitse todistaa, koska se on jo todistettu. Pitkässä lauselmassa
(laissa) riittää osata operoida aksiomeilla ja oikeaksi todistetuilla säännöillä.
Etenemällä näin saadaan laskutoimitus ratkaistua.
Uusia lakeja säätämisellä poistetaan pulmia, minkä jälkeen pulma poistuu, mutta
tulee uusia pulmia ja niitä korjaamalla tulee taas uusia. Tässä kohta tulee
esille yhteys matematiikkaan.
Lainsäätäjä ei olekaan lain
kirjoittaja, vaan yhteiskunnallinen näkijä. Hän hallitsee ja näkee
mahdollisimman kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan prosessit, jonka varassa ja
energialla kansalaisvaltio toimii (aksioomat ja periaatteet). Koska hänen työkalunaan
ovat uudet lait ja vanhojen purkaminen tai korjaaminen, hänen pitää halita myös
pakkinsa sisältö ja työkalujen käyttö (aksioomat ja laskuoperaatiot).
Lainsäädännön tason nostaminen vaatii mm.
sosiologian ja kasvatustieteen aineksien lisäämistä juristikoulutuksen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti