HS:n valtion talouden tarkastusviraston (VTT) pääjohtajan haastattelussa Tytti Yli-Viikarin päässä kyti selkeästi uudemman aikakauden ajatuksia kuin periteisten pääjohtajien aikeissa ja pyrinnöissä. Aiemmat poliitikkopääjohtajat edustivat näennäispuuttumista hallinnon ongelmiin. Sama koski VM:n palkkalistoilta tulleita pääjohtajia. Tuomas Pöysti ja Yli-Viikari näyttävät olevan toista maata.
Näiden
superyksiköiden syntyminen, mihin Yli-Viikari viittasi, oli melkein kafkamainen prosessi. Poliitikot
katsoivat 1990-luvulla keskusvirastojen saaneen liian suuren vallan demari
virkamiehineen. Ne lakkautettiin ja tilalle perustetiin informaatio yksiköitä
ohjaamaan informaation avulla alaista hallintoa todellisen ohjaajan kuitenkin ollessa
ministeriö. Tämähän on melkein täydellinen ratkaisu, mutta se epäonnistui, kun
informaatioyksilöitä kuten Stakesiä ylenkatsottiin ja resursseissa pihtailtiin.
Aivan viime vuosian niitä on alettu antaa se se arvo, mikä niille kuuluu.
Yli-Viikarin
mainitsemia superyksiköitä ovat useat edelliset hallitukset kohdelleet kaltoin.
Milloin on vähennetty resursseja sadoilla miljoonilla euroilla, milloin on
muutettu nimeä, milloin on hajasijoitettu ja milloin hajasijoitus on jäänyt
kesken. Ennen kuin Valtion Seerumilaitoksesta tuli THL, siihen väliin mahtuu
monta eri nimeä ja budjettien rajua laskua. Moitteet valtion organisaatioiden
siiloutumisesta on lähinnä konsulttien tuoma termi. Hallinnon alojen välinen
yhteistyö on pitkä sanayhdistelmä, mutta ongelman monimukaisuus ei ratkea
kutsumalla sitä lyhyellä ja yksinkertaisella ei mitään sanomalla siiloutumisella.
siiloutuminen,
yhteistyö, hallinnonala, VTT
Kommentit
Lähetä kommentti