Monet asiantuntijat toivovat seuraavaksi lyhyttä hallitusohjelmaa.
Tämä on ymmärrettävää nykyisen yli 100-sivuisen jälkeen. Asiantuntijat itse
kyllä tietävät, että tämä ei ole pointti.
Sipilä on väläyttänyt hallitusneuvotteluissa
yhteiskuntasopimuksen ideaa. Samoin teki aikoinaan Esko Aho. Pääministeri M.
Thatcher todisti ajatuksen utopistisuuden hylkäämällä britti legendan John
Rawlsin opit tämänkaltaisista sopimuksista.
Taloustieteilijät painottavat kokonaiskysynnän merkitystä
maan talouden menestyksessä. Tätä ideaa tulisi noudattaa seuraavassa
hallitusohjelmassa.
Tulisi palata ajatukseen, millaiseen kysyntään hallitus voi ja
sen kannatta vaikuttaa. Suurten vientiteollisuusyritysten, kuten Kone, UPM, jne,
tuotteiden ja palvelujen kysyntään, hallituksen ei kannata puuttua. Ne
pärjäävät. Pienten vientiyritysten viennin edistäminen on hyvä, mutta
riskialtis ja hyötykerroin on pieni. Tähän ei kanatta erityisesti panostaa.
Jäljelle jää kotimainen kysyntä. Jos se fokusoidaan, kuten
eräät asiantuntijat ovat esittäneet, kaikenlaisen välttämättömän perusinfran
parantamiseen, se auttaa heti ja riski on pieni. Hyödyt ovat pitkällä
aikavälillä merkittävät.
On turhaa kärjistää maamme
selviytymisstrategiaa kysymykseksi elvyttämisestä tai säästämisestä.
Kumpaakin tarvitaan kohdennetusti. Painopiste tulisi määritellä faktoihin
perustuen. Jos strategiaan lisätään vielä, mihin ei puututa, se olisi neljä
viisi liuskaa pitkä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti