Viikon vaihteessa teollisuusmaiden kokouksessa luotiin
toivoa maailman talouden kasvuun. Siellä myös kohdeltiin epäasiallisesti Putinia.
Sillä haluttiin antaa maailmalle kuva, että suuret maat pitävät Putinin toimia
Ukrainassa, Itämerellä ja Atlantilla varallisina
ja riskialttiina Euroopan rauhalle. Merkel vertasi tilannetta jopa I
maailmansodan alkamiseen.
Kannattaa tietää, miten Venäjä menetti aseleposopimuksessa
15.11.1917 kolme kertaa Suomen kokoisen
alueen (miljoona neliökilometriä). Lenin puolusti menetyksiä sillä, että nyt
vähän levähdetään ja otetaan myöhemmin takaisin
Toisessa maailmansodassa Stalin lunasti
menetykset otti maat takaisin korkoineen. Puolaa kohdeltiin törkeästi.
Neuvosliiton romahdettua siitä itsenäistyi 14 valtiota.
Mitä siis nyt? Niillä jotka ovat kauimpana Euroopasta,
näyttää olevan kovimmat sanat. Näiden maiden johtajien kannattaa kerrata
maailmansotien historiaa. Euroopassa ne muistetaan ja tiedetään.
Voidaan epäillä, että kriisin ratkaiseminen tapahtuisi
salaisessa saariryhmässä. Se on irti käytännön ongelmista, intohimoista ja
mahdollisuuksista.
Venäjän, separatistien, venäjämyönteisten ja Ukrainan
edustajat on istutettava samaan pöytään. On huomioitava, että Venäjä on hilannut
itsensä ja samalla joutunut tilanteeseen,
jossa sen on saatava myönnytyksiä.
Etyj:llä on tässä vahva rooli. Suomen on turvattava ja
tuettava Kanervan toimintaa Etyj:n puheenjohtajana.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti