Viikon vaihteessa teollisuusmaiden kokouksessa luotiin
toivoa maailman talouden kasvuun. Siellä myös kohdeltiin epäasiallisesti Putinia.
Sillä haluttiin antaa maailmalle kuva, että suuret maat pitävät Putinin toimia
Ukrainassa, Itämerellä ja Atlantilla varallisina
ja riskialttiina Euroopan rauhalle. Merkel vertasi tilannetta jopa I
maailmansodan alkamiseen.
Kannattaa tietää, miten Venäjä menetti aseleposopimuksessa
15.11.1917 kolme kertaa Suomen kokoisen
alueen (miljoona neliökilometriä). Lenin puolusti menetyksiä sillä, että nyt
vähän levähdetään ja otetaan myöhemmin takaisin
Toisessa maailmansodassa Stalin lunasti
menetykset otti maat takaisin korkoineen. Puolaa kohdeltiin törkeästi.
Neuvosliiton romahdettua siitä itsenäistyi 14 valtiota.
Mitä siis nyt? Niillä jotka ovat kauimpana Euroopasta,
näyttää olevan kovimmat sanat. Näiden maiden johtajien kannattaa kerrata
maailmansotien historiaa. Euroopassa ne muistetaan ja tiedetään.
Voidaan epäillä, että kriisin ratkaiseminen tapahtuisi
salaisessa saariryhmässä. Se on irti käytännön ongelmista, intohimoista ja
mahdollisuuksista.
Venäjän, separatistien, venäjämyönteisten ja Ukrainan
edustajat on istutettava samaan pöytään. On huomioitava, että Venäjä on hilannut
itsensä ja samalla joutunut tilanteeseen,
jossa sen on saatava myönnytyksiä.
Etyj:llä on tässä vahva rooli. Suomen on turvattava ja
tuettava Kanervan toimintaa Etyj:n puheenjohtajana.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti