Ylen Jälkiviisaat olivat järkyttyneitä aamun uutisista. Vaikutti siltä, että Erola oli yöllä lukenut Kafkan Sivullisen, sillä hänen kasvonsa loistivat kuin Saharan loputon hiekka. Se oli kuitenkin selvää, ettei Erola ollut viettänyt yötään Kafkan Sivullisen parissa, vaan siellä missä pitääkin ja muutoinkin istuntoa eivät riivannet Kafkan houreet. Perho palautti istunnon selville vesille ihailemalla Erolan kampausta. Se kepitti menne tullen omani, koska kampa ei ollut kyntänyt sen sarkoja moneen vuoteen. Silmätkin olivat vetäytyneet verhojen taa niin, että ne ajoittain muistuttivat suun sisään ryppyyn vetäytyvää huulirypästä. Partasen katse oli välillä vakaa, jolloin se voisi miellytäänkin, mutta välillä tutkiva, jolloin se oli pelottava. Puheen sävy hoitajien lakko-oikeudesta oli jotenkin sietämätöntä. Se samaan aikaan oli ja ei ollut. Silloin kun se oli, kaikki nyökyttelivät ja kun se ei ollut, siitä vaiettiin, mikä merkitsi epävarmuutta heikompien lasten pärjäämisessä. Perho etsiskeli pitkään sanojaan katsellessaan ankarasti Jan Erolan uutta 1920-luvun Lontoon jengiläisten tukkamuotia, muttei se jaksanut naista pitkään kiinnostaa. - Raamattuvyöhykkeen punaniskat aikovat äänestää abortin mahdollistavan perustuslain kohdan kumoon, tuli Perhon suusta kuin ammus. Tämän kuultuaan Erola heräsi. -Silloin raamattu- ja ruostevyöhykkeen miehien pitää tyytyä Kafkalaiseen rakasteluun. -Mitä se on kysyi Anu Partanen. -Yö naisen luona ja aamulla ravintolaan syömään.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti