Masennus aiheutuu menneisyyden ikävistä kokemuksista ja tarumoista, joista ihmismieli ei pääse eroon, vaan ne oireilevat erilaisina pahanolon tunteina ja jopa käytöksinä. Jos terapia ei tehoa, voi tehdä päänsä kanssa sopimuksen, ettei sille osastolle palata. Ahdistuneisuus taas kohdistuu tuulevaan. Kohteena voi olla suuren ja epämääräisen pelkotilan aiheuttama jatkuva huoli ja pelko siitä, mitä itselle, lähiomaiselle tai ympäristölle tapahtuu. Tällöin parhaassa tapauksessa henkilö voi itse tai yhdessä läheisensä kanssa pohtia, mistä ahdistus tarkasti ottaen johtuu ja onko sen itse aiheuttanut. Johtukoon se mistä tahansa, tärkeää on selvittää polku, mitä kautta henkilö on joutunut ahdistuslilaan. Yleensä löytyy tosia tai kuvitteellisia juonia, joita henkilö kokee pelottaviksi ja joiden kautta on syntynyt mieleen tapahtumaketju pahan asian sattumisesta omalle kohdalle. Tärkeää on, että karsitaan pois seikat, joihin ei voi itse tai lähiympäristö vaikuttaa ja tämän perusteella hyväksytään, mitä eteen tulee. Tällainen oman pään selvittäminen, vaikka todetaan, ettei asiaan voi vaikuttaa, saattaa antaa mielenrauhaa. Jos itse voi vaikuttaa ahdistusta tuottavaan pelkotilaan, niin silloin olisi hyvä tehdä ainakin omaan päähän suunnitelma, miten etenee, mutta kuitenkin niin, että vaadittavat ponnistuksen ovat realistisista. Muutoin voi turhautua ja ahdistua lisää. Jos kokee, ettei itse ja lähiympäristö voi vaikuttaa, voi liittyä järjestöön, joka tekee työtä itseään häiritsevän ja ahdistavan seikan lopettamiseksi tai lieventämiseksi. Jos ahdistus on yleistä kokonaisvaltaista pahaolon tunnetta, ensimmäisen pitää selvittää johtuuko se menneisyydestä. Tällöin saatetaan palata lähelle tai kokonaan masennuksen urille. Tähän taas on omat keinonsa, jossa terapiaistunnoilla ei ole mitätöntä roolia. Jos se ei johdu menneisyydestä, pitää palata keinoihin, jolla ahdistusta hoidetaan.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti