Kokkareilla tai muulla kokoontumisen yhteydessä tapaa tai voi tavata henkilön, jonka ympärille muut ovat ryhmittyneet, ilmeisesti kuuntelemaan tämän puhelujaan. Tällainen henkilö on koulutettu ja hänellä on ns hyvä ulosanti. Hän antaa melkein millaisia tahansa ulkoisesti huoliteltuja lausuntoja pyytämättä ja pyydettäessä. Yleensä tallainen henkilö on ollut useassa paikassa töissä ja pyrkinyt kaivamaan joko työsään ja sen vierestä jotain suurta yleisöä kiinnostavaa ja esittämään sen medialle. Näin hän tutustuu myös mediaan ja muutamaan poliittiseen vaikuttajaan. Kun hän pitkään toimii hyvänä puhujana ja kirjoittajana sekä verkottujana tällä tavoin, hän saa paikallista ja lopuksi valtakunnallista kuuluisutta. Silmiinpistävää on, ettei hän ole milloinkaan konkreettisesti osallistunut mihinkään julkisutta saaneeseen operaation, mutta liikkunut sen liepeillä ja saanut itsensä näyttämään keskeiseltä henkilöltä operaation onnistumisessa. Loulta hänestä tulee kansallinen guru, jonka alkuperää juuri kukaan ei muista tai tiedä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti