Suomessa 1918 käyty sisällissota oli raaka, kuten tällaiset sodat ovat aina olleet. Momentumin tarjosi Venäjän keisarivallan kaatumisen 1917 seurausvaikutukset. Se tarjosi esimerkin. Toinen tekijä oli maassa olleiden venäläisten sotilaiden heikko motivaatio ryhtyä taisteluihin, kun ei tiedetty, mitä maassa oikeastaan tapahtuu. Sodan loppuselvittely sai julmia piirteitä, kun maan mentaliteettiin täysin sopimaton Mannerheim antoi käskyn ”ammutaan paikalla”. Ennen kenttäoikeuksien perustamista, koston miekkaa käytettiin surutta. Mannerheim lähti Sveitsiin hoidattamaan terveyttään.
Organisaatio sosiologit ovat moneen kertaan pohtineet,
miten talvisodassa kansa oli niin yksimielinen ja aseisiin tarttui mies
vasemmalta ja oikealta. Tämä kysymys on ratkaisua vailla. Yhdeksi tekijäksi on
tarjottu ”ryssävihaa”. Se tuntuu loogiselta, jos syyksi kelpaa epämääräinen ryssäviha. Ryssävihan
purskahteleminen eri vaiheissa vuoissadoista ja kymmenistä toiseen on tosiasia
ja pitkäaikaisuus tästä johtuvaa. Onko tämä syy kansa yhdistämiseen, ei tiedä
varmasti kukaan?
Kommentit
Lähetä kommentti