Ahvenanmaa koki 1700-luvulla Venäjän kahteen kertaan Venäjän ryöstelykaudet. Sekä isonvihan että pikkuvihan aikana alueen väestö pakeni ryösteleviä ja raiskaavia venäläisiä Ruotsiin. Krimin sodan seurauksena Venäjän, Ranskan ja Britannia häärivät Ahvenanmaan rannikolla.
1918-luvulla saaressa oli villinlännen meininki alueella
olevien harhailevien lukuisten maiden sotajoukkojen pannessa kukin parasta
pöytään. Venäläisjoukot harhailivat vielä alueisella saksalaisten rinnalla. Englantilaiset
yrittivät ensin panna Bomarsundin nurin, muuta epäonnistuivat. Sitten tuli
ranskalaisen vuoro, mutta tulos oli samankaltainen. Suomen sisällissodin
tiimellyksessä Saksasta palaavat jääkärit poikkesivat saarella, mihin Suomen punaiset vastasivat lähettämälle sinne omia
joukkojaan.
Ahvenanmaalaiset eivät halunneet liittyä Ruotsin,
koska olisivat joutuneet liittymään Tukholman suurlääniin, mikä oli heille kauhistus.
Vuonna 1921 Kansianiliiton oli määrä stabiloida saaren asemaa, mutta
Suomalaiset eivät jääneet odottamaan, vaan liittivät omilla päätöksillään
saaren Suomeen. Aluksi liittymistä
koskeva Suomen hallintolaki oli niin, jäykkä, että Ahvenanmaan kolmen henkilön
hallintoyksikön jokainen päätös oli alistettava Suomen korkeimman oikeuden hyväksyttäväksi.
Järjestelyssä tapahtui aluksi koulukiusaamisen tapaista pompottelua, missä bumerangeja
annettiin kiusanteko mielessä.
Kommentit
Lähetä kommentti