Median varmaksi Suomen seuraavaksi presidentiksi pitämä Mikko Hautalan nimi on minulle vähän kuin aikoinaan Martti Lehtinen. Kaikki koulun oppilaat maksettuaan pienen summan saivat mennä kuutelemaan koulun voimistelusaliin tilattua Matti Lehtistä. Kun minä ainoa oppilaana en mennyt tilaisuutteen, vaan istuin pulpetissani, Lehtinen ennen tilaisuuden alkamista tuli katosmaan minua. Saavuttuuaan luokan ovelle rehtori kintereillään hän sanoi, että halusi nähdä pojan joka ei halua tulla kuutelemaan hänen laulamistaan. -En tunne teitä, vastasi jotain sanokaseni -Jaaha, sanoi Lehtinen ja poistui esitykseensä.
Ymmärrän vanhempana, että tilaisuus
oli kulttuuritapahtuma ja lestadiolaisten hallinnossaan pitämä koulu näin
haluisi tartuttaa oppilaisiin muttakin kuin kovaa uskontoa ja matematiikka.
Jälkimmäisestä hyödyin valtavasti tulevassa elämässäni ja varmaan hyödyin
siitäkin kuin vuosikymmeniä myöhemmin vein äitini Aleksanterin talon oopperaan kuutelemaan
ja katselemaan Joonas Kokkosen Viimeiset Kiusaukset oopperaa.
Tästä pikku tarinasta ei ole
muille paljoa opittavaa. Minulle se raotti sen verran kardiinia ikkunan edestä,
että kanattaa kuunnella alallaan eteväksi kerrottua ihmistä, vaikkei ole häntä
ennen tavannutkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti