Jääkiekko on kahden tason peli ja jalkapallo kolmen. Siksi jalkapallossa pallo on ilmassa suurimman osan ajasta. Pitkät syötöt jalkapallossa ovat oleellinen osa peliä ja niinpä syöttö tekniikka ja syötön vastaanotto teknisinä suorituksina korostuvat ja vaativat erityisosaamista, mitä jääkiekossa jää vähemmälle. Kolmas ulottuvuus lisää jalkapallossa taktisen ja myös strategisen osaamisen merkitytä, mitä kentän koko korostaa entisestään. Jalkapallossa syöttö suuntia on enemmän. Ns. triplauksilla (relpay) vastustajan harhauttaminen kuljettamalla on suurempi merkitys jalkapallossa. Tämä johtuu jalka kosketuksesta pelivälineeseen maila kosketuksen sijaan ja kolmannesta ulottuvuudesta. Myös pallomainen suhteellisen kevyt peliväline suosii harhautuksia. Pääpeli tuo lisä elementin jalkapallon, mitä jääkiekossa ei luonnollisestikaan ei ole. Jalkapalossa varinkin kovassa tempossa pelivälineen hallinta pelaajan oman kehon kassa on vaativaa. Maalilaukauksissa jalkapallossa on jääkiekkoa useampia variaatiota. Jääkiekko on jalkapalloa nopeampi areena pienuuden, luistelunopeuden ja pelivälineen nopeuden ansioista. Kontaktipeli tuo jääkiekkoon pelivälineen riistoja ja vastustajan tilanteesta pois sulkemista, mitä jalkapallossa ei ole. Se kumpi peli on toistaan strategisempi, on vaikeaa sanoa. Ehkä kentän koko ja kolmas ulottuvuus tekevät jalkapallosta strategisemman. Joku voi sanoa, että jääkiekko on yksinkertainen peli. Sitä se ei ole, koska pelivälineen ja pelaajien liikenopeus on moninkertainen verrattuna jalkapalloon. Se kumpi peli on viihdyttävämpää makukysymys. Kumpikin ovat viihdyttävää katsottavaa. Harrastaja määrät ovat huono indikaattori keromaan pelien paremmuudesta, suosiosta kylläkin. Yksi merkki, indikaatio jalkapallon vaativuudessa on se, että jääkiekon tähtiä on pilvin pimein, mutta jalkapallossa on vain ani harva on todellinen tähti (Pele).
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti