Ylen aamun jälkidigi seikkaili mitättöminen asioiden varastossa ja poimi henkarista taannoisen Vapun päälle ajon Espalla, joka oli äärettömän vakava asia, mutta jälkidigi pummasi sen lelutavara sarjaan. Etenkin Forsgårdin mielestä kameroiden louskutus turmapaikalla oli välillä demokratiaa, välillä kansalaisyhteiskuntaa, lapsellista, välillä poliisin avustamista, välillä vallan käyttö, välillä itsetunnon kohottamista, välillä some sonnittelua tai välillä muuten vain hevostelua heikompien joukossa. Tuntemattomaksi jääneen miesjäsenen mielestä kamerasade oli merkki uros eetoksen vahvistumisesta ja vapauden kameroiden viriämisestä julistamaan pohjoisen miesheimon vapauden laajuutta ja monimuotoisuutta. Suppeimmillaan Essi Rundgreenin manifesti teknologian aallosta avustaa virkakuntaa kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa, oli kökkö. Forsgård toppuutteli kuitenkin näin laajanäkökulmaa. -Eihän tuulilasinpyyhkijätkään tuollaisia kaarroksia tee. – Älä alennu aliarvioimaan paikallaoloasi Espan kolarissa. -Sinä olit siellä tiedustelemassa ja ennen kaikkea tislaamassa juotoksia teokseesi, miten liikun keveällä jalalla vappuna ja miten valtiovarainministeriön virkanaisten helmoista vaha poistetaan. Tuntematon mies. -Sen ministeriön kaikki työntekijät on voideltu kolhuja kestävällä vahalla ja kestävät mitä vain paitsi naapurihuoneen neuvottelevan virkamiehen bonuksia.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti