1788. Hallituksen vallan käyttö ei ulotu lakien tason nostamiseen, eikä sen resurssit todeliseen normitalkisiin
Päivän agendalle on noussut monesta suunnasta liiallisten normien
aiheuttama turha byrokratia, turhien omien purkuhankkeet sekä toimikunnan
perustaminen lainsäädännön tason nostamiseksi.
16.12.2014 HS:ssä asiasta kirjoitti Elina Grundström. Samaan aikaan Keskuskauppakamari kaipasi raportissaan elintä valvomaan hyvän sääntelyn toteutumista.
On pelottavaa huomata, kuinka huteralla pohjalla Sipilän monet vakaviksi tarkoitetut lakiesitykset, mm. ns. pakkolait ovat, vaikka niitä kätilöt parhaan mukaansa korjaavatkin.
Täytyy huomata, että vaikka hallituksella on neljä vallankäytön välinettä: budjetti-, lainesitys-, asetuksenanto- ja nimitysvalta, vallan käyttö yskii, joka lajissa. Leikkausten kohdistaminen vähäosaisiin oli karkea virhe, samoin kuin subjektiivisen päivä hoito-oikeuden rajaaminen Keskustan paska-asetus, ja Hartikaisen nimittämien Tullin pääjohtajaksi oli virhe.
Silloin tällöin on keskusteltu oikeusministeriön roolin muuttamisesta nykyistä enemmän lainsäädännön koordinoijaksi ja tason valvojaksi. Oikeusministeriön vastaus on aina ollut suurin piirtein, että ne (ministeriöt) valmistelevat ja esittävät mitä haluavat ja joskus mitä sattuu.
Pääministerin kansliaa ja sen tutkimustietoperustaa ollaan vahvistamassa. Tästä ehkä voitaisiin päätellä, että sinne sopisi myös Keskuskauppakamarin esittämää lainsäädännön valvontaa. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lainsäädäntö vaatii oman ammattiosaamisensa. Sitä ei juuri kuitenkaan ole muulla kuin oikeusministeriössä.
Jos vakavasti pyritään siihen, että säädösohjaus saadaan ketterämmäksi, tasoltaan paremmaksi ja huonot säädökset karsituksi, oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa on vahvistettava huomattavasti. Jos siitä halutaan analoginen ministeriö säädösohjauksessa kuin valtionvarainministeriö on raha-asioissa, pitäisi olla myös säädöspoliittinen ministerivaliokunta.
Todellisuutta ehkä kuitenkin on, että uusi hallitus perustaa lainsäädännön tason nostamiselle suurhankkeen. Se jakautuu osahankkeiksi hallinnonaloittain ja sitä ohjaa ministerien johtoryhmä. Ei mitään uutta.
Nykyisestä oikeusministeriön kansliapäällikön virastaan EU-komissioon lähtevä Tiina Astola totesi, että norminen purku on 70 prosenttisesti lainsäädännön valmistelua j uudistamista eikä lakien kumoamista lakkauttamista. Tämä asettaa hallituksen käsityksen normitalkoista aivan uuteen ja korkeaan vaatimustasoon,
16.12.2014 HS:ssä asiasta kirjoitti Elina Grundström. Samaan aikaan Keskuskauppakamari kaipasi raportissaan elintä valvomaan hyvän sääntelyn toteutumista.
On pelottavaa huomata, kuinka huteralla pohjalla Sipilän monet vakaviksi tarkoitetut lakiesitykset, mm. ns. pakkolait ovat, vaikka niitä kätilöt parhaan mukaansa korjaavatkin.
Täytyy huomata, että vaikka hallituksella on neljä vallankäytön välinettä: budjetti-, lainesitys-, asetuksenanto- ja nimitysvalta, vallan käyttö yskii, joka lajissa. Leikkausten kohdistaminen vähäosaisiin oli karkea virhe, samoin kuin subjektiivisen päivä hoito-oikeuden rajaaminen Keskustan paska-asetus, ja Hartikaisen nimittämien Tullin pääjohtajaksi oli virhe.
Silloin tällöin on keskusteltu oikeusministeriön roolin muuttamisesta nykyistä enemmän lainsäädännön koordinoijaksi ja tason valvojaksi. Oikeusministeriön vastaus on aina ollut suurin piirtein, että ne (ministeriöt) valmistelevat ja esittävät mitä haluavat ja joskus mitä sattuu.
Pääministerin kansliaa ja sen tutkimustietoperustaa ollaan vahvistamassa. Tästä ehkä voitaisiin päätellä, että sinne sopisi myös Keskuskauppakamarin esittämää lainsäädännön valvontaa. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lainsäädäntö vaatii oman ammattiosaamisensa. Sitä ei juuri kuitenkaan ole muulla kuin oikeusministeriössä.
Jos vakavasti pyritään siihen, että säädösohjaus saadaan ketterämmäksi, tasoltaan paremmaksi ja huonot säädökset karsituksi, oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa on vahvistettava huomattavasti. Jos siitä halutaan analoginen ministeriö säädösohjauksessa kuin valtionvarainministeriö on raha-asioissa, pitäisi olla myös säädöspoliittinen ministerivaliokunta.
Todellisuutta ehkä kuitenkin on, että uusi hallitus perustaa lainsäädännön tason nostamiselle suurhankkeen. Se jakautuu osahankkeiksi hallinnonaloittain ja sitä ohjaa ministerien johtoryhmä. Ei mitään uutta.
Nykyisestä oikeusministeriön kansliapäällikön virastaan EU-komissioon lähtevä Tiina Astola totesi, että norminen purku on 70 prosenttisesti lainsäädännön valmistelua j uudistamista eikä lakien kumoamista lakkauttamista. Tämä asettaa hallituksen käsityksen normitalkoista aivan uuteen ja korkeaan vaatimustasoon,
Kommentit
Lähetä kommentti