Jos pääsisi seuraamaan satelliitin siiveltä,
miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies
voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla. Lännessä pomo saattaa saada
johtamisen puuskia, jolloin alaiset ovat helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.
Meille suomalaisille on toitotettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Eri tilanteeteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota.
Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön. Tämä ei takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät pääse esille.
Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.
Meille suomalaisille on toitotettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Eri tilanteeteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota.
Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön. Tämä ei takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät pääse esille.
Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.
Kommentit
Lähetä kommentti