1818. Olkaamme onnellisia kukin tavallaan – kevät tulee

      Maan ollessa pakolaiskysymyksen raatelema ja keskustelun aiheesta kimpoillessa sinne, on paikallaan tarkastella maamme hyviä puolia olkoonkin, että budjettileikkaukset iskevät jonnekin kuin kimeä kirkaisu.

     OECD:n onnellisuusindeksi mukaan Suomi on Australian, Norjan, Ruotsin, Tanskan, Kanadan, Sveitsin ja Yhdysvaltin jälkeen paras maa elää. Muutkin tilastot ja tutkimukset osoittavat samaa. Suomi on luonut ympäri maailmaa kuvan maana, jossa on maapallon paras koulutusjärjestelmä. Vaikka siitä leikataankin, tämä mielikuva pelaa Suomen eduksi ja lisää oppilaidemme ja vanhempien innostusta koulua kohtaan.

      Maailman äitien tilaraporin 2015 mukaan maamme on toiseksi paras maa äideille. Tämä tuo valtavasti turvallisuuden tunnetta lisäten onnellisuuden kokemisen edellytyksiä.

      Vähäpuheisille suomalisille maamme on sanavapauden ykkönen. Sen pitäisi vähentää vaikutusmahdollisuuksien kokemista riittämättöminä ja vähentää kyynisyyttä.

     Tutkimukset mukaan suomalaiset nuoret eivät ole kyynisä (Sanna Aaltonen, 2105). Tässä on taas yksi lisä onnellisuusajuriksi. Totuuden nimissä on tuotava esiin se, että muutama tuhat nuorta on niin huonossa kunnossa, etteivät he pärjää vaikka pääsisivät nuorisotakuun piiriin (Päivi Berg, 2105).

European Social Survey tutkimuksessa 2008 Suomi sijoittui neljänneksi (6,32 pistettä) kysyttäessä luuottamista tosiin ihmisiin. Kreikka sai 3,65.

     Suomi on ylivoimaien ykkönen kysyttäessä luottamusta poliisiin. Tällaisen turvallisuuden kokeminen muodostaa yksittäisille kansalisille, perheille, lapsille ja lähipiirille suunnattoman arvokkaan pohjan onnellisuudelle.     

     Tuskin mikään kansanviisaus pitää yhtä hyvin paikkansa kuin sanonta: onneen ei ole oikotietä.   

     Onnellisuusprofessori Markku Ojanen allekirjoittaa tämän (YLE Fem, Lasso-ohjelma 4.11.) korostaa onnellisuuteen pyrkimisessä pitkäjänteisyyttä, onnen koostumista pienistä arkiasioista ja armollisuutta. Viimeisellä kohdalla hän tarkoittaa sen pohtimista, mikä asiat itse kullakin on hyvässä jamassa, niitä yleensä on paljon, ja tyytymistä niihin. Ei kannata tavoitella kuuta, mutta haaveita pitää olla.