1891. Mikä tällainen maatalo on - whalroosilainen verotusmaa

      Mikä on se, joka alun perin oli selkeälle kalliorinteelle rakennettu kaunispiirteinen ja maisemaan hyvin sointuva ja istuva talo. Taloa hallitsevien sukujen ja perintökirjojen riitaisuuksista johtuen talon isännät  vaihtuivat toisiaan sättien kovaan tahtiin. Katovuodet siivittivät isäntien kaatumisia ja palveluskuntaväen töihin joutumista.

     Kulloinkin vallassa olevien pojat ja tyttäret aivan kuin valtansa menettämisen pelossa riivaamina rakensivat vuoron perään taloon ja sen sivurakennuksiin ja tilusasumuksiin, kellareita, käytäviä salahuoneita, piiloluukuja ja rappusia, ullakoita, roikkajohtoja, tuulimyllyjä, vesipyöriä, myllyjä ja komeroita, laitureita, venevajoja, kanavia, veneitä, aittoja, riihiä, jne.

      Lopulta aluksi selkeästä maatilasta tuli hökkelikylä, jossa vain taidokkain osasi perimätiedon varassa hyödyntää jotain kohtaa hökkelikylän tarjoamista tarkoin varjellusta eduista. Toisen sukuhaaran edustaja on hankkinut toisen taidot hyödyntää suuren salaisuuden suojassa toista etua, jne.

     Lopulta kaikki asukkaat repivät tavalla tai toisella hyötyjä talosta irti taitojensa ja kykyjensä mukaan.

      Kenenkään asukkaan mieleenkään ei tullut tehdä maatilaan peruskorjausta, koska vuosien saatossa saavutetuista eduista voitaisiin joutua luopumaan. Nyt päärakennus on lusimassa sille niin rakkaalta kalliolta jokeen.

     Kyse on Suomen verotusjärjestelmästä. Kyynikko voisi sanoa, että jokeen se joutaakin. Ei jouda, sillä ehdottomasti on parempi ennen jokeen luiskahtamista rakentaa nykyistä parempi järjestelmä, olkoon erotusjärjestelmämme jakaantunut kuinka 666 pääkohtaan, jotka puolestaan jakaantuvat 666 alakohtiin jokaisen näistä jakaantuessa 666 poikkeukseen. Ei se aivan näin mene, mutta suurin piirtein.

      Tosiasiassa maamme verotusjärjestelmästä on tullut niin monimutkainen poikkeussääntöineen, että se on muodostunut vakavaksi esteeksi kansatalouden nousulle. Sen kokonaisuudistamien näyttää mahdottomalta.