2377. Haaviston hurmausstrategia ei tepsi al-Hol tutkinnassa

     Ministeriön on tunnetusti päällikkövirasto, jossa ministeri voi pidättää päätösvalaan itselleen jopa yksittäisessä asiassa, ellei säädöksissä ole toisin määritelty. Jos laissa on märitelty niin, että asia kuuluu tietyn virkamiehen ratkaisuvaltaan, yleensä tällöinkin ministeri voi pidättää itselleen ko. asian ratkaisun. Harvoin ministeriölaissa ja -asetuksissa on sanottu yksittäisen virkamiehen tehtäviä yksityiskohtaisesti niin, että hänellä on myöspäätösvalta niissä.
     Nyt Haavistoa vastaan ollaan nostamassa kanne. Esitutkinta onkin käynnistetty virkamiehen yrityksestä siirtää tämä ministeriössä toisiin tehtäviin ministerin ja virkamiehen erimielisyyden takia.
     Tämä tuntuu oudolta valtioneuvostoa koskevien lakien ja asetusten sekä yleisten toimivaltaperiaatteiden mukaan. Käytännössä tapahtuu jatkuvasti niin, että esittelevää virkamiestä vaihdetaan sopivammaksi. Itse olen sen monta kertaa kokenut. Täytyy ihmetellä, miten perustuslakivaliokunta lähti tälle tielle ja soraäänet  kokouksessa olivat mykkiä kuin klemmarit.
    Näyttääkin ilmeiseltä, että koko jupakka on mitä poliittisin. Ja tämä on ristiriidassa sen kanssa, kun perustuslakivaliokunnan ratkaisua nimenomaan tässä asiassa pidetään objektiivisena tuomioistuimen päätöksenä. Presidenttipeli näyttää alkaneen.
     Aiemmat Vanhasen lautakasajuttu, Kataisen Himasjupakka ja Juhantalon koplaus ovat tyystin erilaisia eikä niitä voi parhaalla käytettävissä olevalla tahdollakaan vetää tähän mukaan ennakkotapauksina.