Hän istui barokkituolissa
kuin klemmari paperi nipussa. Kuu oli jossain lähellä, koska Daden sillalla
häntä värisytti. Kirkas seppä patsas iski suoraan päähän. Hän pelkäsi vieläkin
jaarleja näiden ammuttua fasaaneja kuin koiria, hänen koiriaan. Vaistomaisesti mies
taputti polveensa kuin Belleä. Ei, johtajan Blondia pitää rapsuttaa. Oven kahva
ei liikahtanut, vain kreivin muotokuva lähellä ovea näytti entistä kaljummalta.
Elben sota-ajan marssilaulut olivat kauheita. Hirveitä. Wir wollen marschieren värisytti
alaleukaa. Hänen ei olisi pitänyt puhua, mutta ei ollut mitään sanottavaa. ei edes
Vorosiloville. Vesikarahvi oli liimautunut pöytään. Se näytti harmaalta. Hän
vain nieleskeli tyhjää suutaan. Hän sipaisi kaljuaan tajuttuaan, ettei puhuisi
panssarien takojista mitään. Häntä kommoksutti johtajan uhkaus pommittaa
pääkaupunkia. Häntä raivostutti kaikki maljakot, patsaat, valtakunnan sali,
kunniamerkit, Röhmer, Duce, monokkelit, tykit, marssit, marssilaulut, winelof
ateriat, käsien likaantumien, pesualtaat, uimahallit, tube, fasaanit. Mies
huokasi. Kaljun alla oleva aivot
turposivat. Päässä voivotti Stalinin pöyhkeilyt 7000 T-34 panssarin hämähäkki
laumasta. Ei hämähäkit pure, oli Stalin vakuuttanut. Donna piti timanttia
kämmenillään. Hän puraisi vahingossa kieltään. Suusta tuli verta, ei paljon,
piti pyyhkiä seller liinalla. Panssarit olivat metsän reunassa, hän ojassa. Se
oli hyvä. Taas kello löi, paljon lähempänä. Huone ei ollutkaan huone, vaan sali
taulugalleria. Wir wollen marschieren, Hitler Zukov,
Vorosilov, kaikki roskaa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti