Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä, kuin Aristoteles olisi
seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Professori Lehto kysyi,
voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä yhtä aikaa läpi. Professori
Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi
dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun
jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenkiintoa, että aisa
lykätään, ja hallintojohtaja Esko ryhtyi taluttamaan konsulttia ulos. Olin
jälkeen päin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia, minkä aiheuttajaksi epäilin Lehdon hylkäämistä minut useasta tentistä peräkkäin. Seuraavana päivänä hallintojohtaja Esko
soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille
ja hyväksyneen sen. Lykkäys olisi vain tekninen keino sada harkinta-aikaa ilman
konsultin läsnäoloa.
Lähde: Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti