Metafora poliisin budjetin paisuttamisesta löytyy historiasta. Ennen vahaan eräs ihmisryhmä kerjäsi talo talolta ruokaa. Seuraava vuonna ei tyydytty ruokaan, vaan piti saada puoli häkillinen heiniä. Seuraavan vuonna piti saada ruoan ja heinän lisäksi pyykätä talon pesutuvassa.
Eilinen
eduskuntakeskustelu näytti kansalle raadollisesti, miten kokoomuksen Orpo
kiihtyi ennennäkemättömällä tavalla harjoitellussa palopuheessaan poliisin määrärahojen
nostamiseksi. Hän ylitti kiivaudessaan yksityistämisen ajamisensa hurjuuden tason.
Keskustan puheenjohtaja Saarikko ei saanut näyttää hymyilevältä. Niin tuima oli
tunnelma.
Jos Helsingin
Sanomien tieto pitää paikkansa, ei voi välttyä ajattelemasta, että poliisi
saattaa toimia moraalin ulkorajalla resurssi neuvotteluissa. Poliisilaitoksien
päälliköt ovat pohjustaneet määräraha vaatimuksiaan neuvottelemalla alueen
kansanedustajien kanssa. Jos näin on, poliisipäälliköt ovat saattaneet menettää
kykyään suhteuttaa poliisin toiminta yhteiskunnan turvaajana muihin
turvallisuus sektoreihin.
Täytyy toivoa,
että vankilan johtajilla pysyy järki päässä eivätkä he uhkaa päästää vankeja
karkuun, vaikka naapuri laitoksen johdossa kuuppa näyttää himmentyvän. Entisenä
vankeinhoito laitoksen virkamiehenä uskon vankilajohtajien työrauhaa kunnioittavaan
johtamistapaan.
Tämä poliisin
näytösköyhyys paljastaa karusti, kuinka vahva, koko maan kattava, sujuva sanainen
ja vahvoihin neuvottelu reserveihin perustuva johtajisto voi neuvotella eduskunnan
melkein polvilleen. Mieleen tulee muut samalla alalla toimivat julkisen sektorin
työntekijät. Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön organisaatiot ovat poliisia
vielä intensiivisemmin asiakaspinnassa kiinni.
Joutuu pakostakin
pohtimaan, onko nykypolvi vanhaa kaartia aggressiivisempi edunvalvojana. Jos henkilöstö
ja sen edustajat keskittyvät liikaa edun valvontaan, vääjäämättömät pikku
takaiskut voivat laskea työteon moraalia, koska ei ole totuttu tappioihin.
PS. En ole poliisivastainen. Päin vastoin konsultoin johtamisessa lähes jokaista poliisin keskusyksikköä ja silloisia poliisipiiriä. Muistan kirkkaasti, miten ensitapaamisella SUPO:n päällikkö Pentti tarjoili minulle Ratakadulla jatkuvasti mineraalivettä .. Se tarjoilu osui nappiin.
Minulta on
ilmestynyt viides kirja ”Ministeriöissä käsi käden pesee”.
suomalainen.com
Kommentit
Lähetä kommentti