Siirry pääsisältöön

1626. Lapsi oikeaan kouluun


     On oikein luottaa omiin kykyihinsä ja pistää lapio syvälle maahan. Tällä tavoin on moni pärjännyt elämässään.

     Tilanne Euroopassa on kuitenkin muuttumassa niin työttömäksi ja eksyksissä olemiseksi, ettei pelkällä pärjäämisen eetoksella kukaan voi turvata hyvää elämää. Pelkkään kovaan työhön luottamisessa voi piilläkin epäonnistumisriski.

     Opiskelu on tarjonnut suomalaisille korvaamattoman keinon sosiaaliseen nousuun. Maksutonta opiskelujärjestelmää korkeakouluineen ja peruskoulu ovat luoneet yhteiskuntaa eheyttäviä elementtejä ja  yhteisöllistä koheesiota.

     Riippuu hyvin paljon vanhempien taustoista, kuinka aktiivisia he ovat vaikuttamaan yläkouluvalintaan. Kussakin kunnassa on kaksi tasoa, jotka vaikuttavat ratkaisuun: virallinen taso erilaisine opetuksen painotuksineen eri kouluissa ja epävirallinen taso, joka käytännössä määrittää oppilaaksi oton kriteerit.

     Satu Koivuhovi (2013) on jakanut valintamahdollisuudet nelikenttään kouluiksi: painotettu opetus, ei painotettu opetus, lähin koulu ja kaukaisempi koulu.

     Hänen mukaansa äidin koulutustaso näyttää olevan merkittävä tekijä kouluvalinnassa. Vähän yleistäen: mitä kouluttautuneimpia vanhemmat ovat, sitä taitavampia he ovat käyttämään valintamahdollisuuksia ja sitä suuremman merkityksen saa paintoettu koulu. Näillä vanhemmilla koululutus voi olla koko perheen projekti. Riskiryhmään kuuluvat ei painotettua ja kaukaisempaa koulua käyvät.

     Vaikka työtä ei näytä olevan tarjolla ja joku opiskelee tässä tilanteessa niin, että tekee mielii välillä tyhjentää pääkoppa, opiskelu kannattaa. Tällä tavoin voi muodostaa omasta itsestään aikakin mittatikun, johon verrata, mitä ympärillä tapahtuu. Muutoin saattaa vaeltaa eksyksissä.

     Opiskeleminen on nähtävä tiedon hankintana ja tiedon osaaminen välineenä, että osaa jatkaa eteenpäin.
     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *