1615. Etiikan neuvo Helsingin Etykille venäläisten kutsumisessa. I.Kant olisi kutsunut, S. Beauvoir ei

     Joku tietävä jyrähtäisi heti, että kysymys on absurdi, koska etiikka on henkilökohtainen asia. Se pitää paikkansa, mutta ilman etiikan ohjailua yhteiskunnissa vallitsisi anarkia.

     Yksilö tasolla etiikka ja sen kehittyminen muodostavat elämän kestävän projektin itse kullekin. Etiikan pitäisi kysyä meiltä jokaiselta jatkuvasti, mitä ja miksi tämä täytyy tehdä tai jättää tekemättä.

    Jo Aristotelesin ajoista etiikkaan on kuulunut onnen tavoittelu, tilanneviisaus ja sosiaalinen kompetenssi ja sosiaalisten sääntöjen hyväksi käyttö. Jälkimmäinen tarkoittaa äärimmilleen tulkittuna kansalaistottelemattomuutta.

     Filosofi I. Kant korosti sääntöjen noudattamisen tähdellisyyttä jopa niin pitkälle, että etiikan säännöistä pitäisi tehdä lakeja. Laet määrittelisivät moraalin. Ihminen on vapaa, koska häntä edustavat instituutiot ovat vapaat säätämään lakeja.

     Kant olisi tehnyt, kuin Suomen ulkopoliittinen johto teki.

     Se mitkä seikat päätöksen teossa otetaan kulloinkin huomioon, edustaa eettistä käytöstapaa. Puhutaan hyöty ja seurausetiikasta. Tämä saattaa olla tärkeä näkökulma Helsingin Etyk-tapauksessa.

     Simone de Beauvoir huomauttaa, että olemassa suuri riski sille, ettei ihminen näe vaputtaan valita. Sehän usein tarkoittaa, kuten myös Helsingin Etyk-tapauksessa, vapautta valita uhkien ja mahdollisuuksien välistä. Tästä seuraa myös päätöksestä vastuun ottaminen.

     Täytyy huomata aiemmin sanottu, että eettiseen toimintaa kuulu myös, harvoissa tapauksissa kylläkin, sosiaalisten sääntöjen kiertäminen tai jopa rikkominen, jos hyötyetiikan välittömät tulokset voittavat seurausetiikan saavutukset.

    Näyttää siltä, että Simone de Beauvoir ei olisi välittänyt Venäjä-pakotteista, vaan kutsunut kokoukseen mukaan Venäjän lähetystön edustajat.

     Eettisiä kysymyksiä ei kuitenkaan voi ulkoistaa (Beauvoir), vaikka ne perustusivat ulkopuolisiin sääntöihin. Tämä näkyy myös siinä, että ihmisellä on sisäsyntien kyky ja ehkä myös tarve ottaa kantaa eettisiin kysymyksiin.