Suomen henkinen tila alamaissa
yhteiskuntasopimuksen aikaan saamiseksi.
Lukiessa oikeusoppineiden
mielipiteitä, vaikka päivän HS:stä (Koskenniemi, Tuori), EU:n johtavien
politiikkojen ja virkamiesten harjoittamasta kuripolitiikasta Kreikkaa kohtaan
ja sen lasillisuudesta, väistämättä tulee mieleen Sipilän hallituksen uhkaus hyvinvointipalvelujen
noin 1,5 miljardin euron leikkauksesta, ellei yhteiskuntasopimukseen päästä.
Hallitus uhka siis kansan vähäosaisia, jollei se suostu laskemaan elintasoaan
ja palkkaetujaan. Onko tämä oikeusvaltion arvojen ja perustuslain mukaista?
Tässä kohden voisi Sipiltä uudelleen
kysyä, miksi Suomen pitää leikata, vaikka maa on euroalueen yksi vähiten velkaantuneimmista
maista bruttokansantuotteeseen verrattuna.
Samaan aikaan yritysjohtajien
palkat ovat viisin kertaistuneet verrattuna duunariin. Työn määrä ja laatu
eivät kelpaa perusteluiksi.
Toisen argumenttina on esitetty,
että eliitin huipulta rahat valuvat työnä alas rahvaalle. Jos ne yleensä
valuvat, ne valuvat sellaisella viiveellä, että inflaatio ja kulutusrakenteen muutos ovat imeneet kaikki hyödyn,
ennen kuin ne lirisevät kadulle.
Kolmantena selityksenä on mainittu,
että eliitin rahat menevät perillisille ja sitä kautta tuotaviin
investointeihin. Tässä tarkoituksessa perillisiin investointi on osoittautunut todella
riskialttiiksi ratkaisuksi.
Varat menevät veroparatiiseihin,
mikä näyttää olevan EU:n erityisessä suojeluksessa luxenburgineineen.
Pankki- ja vaakutussektori sekä
fiat-järjestelmä, jossa keskuspankki saa painaa rahaa haluamansa määrät, on
varallinen yhdistelmä. Pankit myyvät todellisuudesta irti olevia finanssituotteita
luoden toimenpiteillään niille kysyntää. Hätätilassa pankit on pelastettu
veronmaksajien rahoilla Vakuutussektorilla ei ole mitään riskiä, koska maksut
nousevat korvausmäärien tahdissa.
Eliitin ei tarvitse muuta kun antaa toimeksiantoja
finanssisektorille, jonka lobbarit ovat muovaavat yhteyksillään aina vain
paremmin palvelemaan rahakkaiden etuja.
Joku voi sanoa, ettei tämä koske
pientä Suomea. Totta kai se koskee, sillä maamme hallitukset ja sen lobbarit
pitävät maamme tiukasti kiinni EKP-, ERV-ja EVM-johtoisesta politiikassa. Se
palvelee finanssisektoria ja heidän etujaan. Pudistavaa 1929 vuoden kaltaista
romahdusta ei tähän hätään haluta, vaan kitkutellaan niin pitkälle, että
sukupolvi vaihtuu.
Kommentit
Lähetä kommentti