Suomen hiihtäjien menestystä arvioidessa usein nostetaan pöydälle Norjan menestyminen. Päävalmentaja mainitsi hurjan vertauksen Norjan hiihtäjiksi rekisteröityvien määrässä 300 tuhatta Suomen vastaavan luvun ollessa muutama tuhat hiihtäjää. Tämä on tietenkin pätevästi lausuttu, mutta suurin syy Norjan menestymiseen on sen käytettävissä olevat valtavat öljyrahat, mutta mennyt yleisurheilukausi osoitti maan pärjäävän myös lähes jokaisessa kenttä- ja juoksulajissa. Kuuden parhaiden joukoissa vilisi norjalaisia. Taas kerran on kyse resursseista.
Meidän resurssimme
päinvastoin suppenevat yleisen talousahdingon seurauksena. Suomen on tarkasteltava
ennen kaikkea kriittisesti resurssien käytön organisatorisia kohteita. Näyttää
siltä, että meillä on kasaantunut turhan takia epäkurantteja resursseja ylätasolle
niin, etteivät ne palvele menestyksen kynnyksellä olevia. Tämän seurauksena moni
huipulle pyrkivä lopettaa. Ongelman ratkaisemisessa resursseja voitaisiin
siirtää ylätasoilta alas. Rakennelmasta kärjistäen
ilmaistuna seuraa, että miellä on resuseihin nähden liian suuri määrä voimavaroja
väärässä paikassa. Ylätason resursseja pitää saneerata alakerran käyttöön.
Muutos on raskas, mutta se on tehtävä.
Voisi
hyvinkin olla, että tähtimäinen verkottumiseen perustuva amebamainen
organisaatio ilman turhia hierarkioita voisi toimiakin hyvin.
Hiihto,
hiihtoliitto, urheilu, resurssit, yleisurheilu, organisaatio, menestys,
menestyminen
Kommentit
Lähetä kommentti