Tänään Ylen Aamusydämellä-ohjelmassa
asiantuntijana toiminut entinen NHL-jääkiekkoilija nykyinen psykologi Tuomas Grönman
toi vakuuttavasti esiin urheilijan masentumisriskin. Se liittyy usein uran
lopettamisvaiheeseen, kun pitäisi aloittaa uudenlainen elämä. Näyttää, että ongelma
esiintyy laajemmin, mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää.
Huippu-urheilijan pyrkiessä
huipputuloksiin jo tämä sinänsä aiheuttaa paineita ja jonkin asteista jatkuvaa stressiä.
Sponsorit, maajoukkue, joukkue, valmentaja ja tiimi, kukin näistä tuo eri
vivahteisia menestysodotuksia.
Käytännössä masennusta
ruokkiva stressitila voi olla pysyvä. Se lähtee jo siitä, että kilpailija on
valinnut huippu-urheilijan uran, mikä vaatii määrätieoista ja tinkimätöntä henkistä
fyysistä ponnistelua, ja sittenkään onnitumien ei ole varmaa. Tässä on kyse aivan eri
tasoisesta ponnisteluista kuin normaali työssä.
Tällaisessa elämässä päivittäin
on tehtävä oikeita päätöksiä: mihin kilpailuun osallistuu, millainen on
valmistautuminen ja kalusto, mikä on ruokavalio ja lepo, mitä jos nyt en pärjää,
pärjäänkö riittävästi. Kysymyksiä on satoja.
Suurin masennusta aiheuttava
tekijä on, mitä tapahtuu, kun ura on ohi. Muutamille se ei ole mikään ongelma,
mutta monille on. Koulutusta ei välttämättä ole ja kokemus normaali työstä on
olematon. Eri urheilujärjestöt ovat kyllä näitä asioita yrittäneet laitta kuntoon,
mutta monen ex urheilijan kohdalla tilanne on huono ja lopettajan masentumisriskiä
lisäävä.
Kommentit
Lähetä kommentti