Siirry pääsisältöön

1342. Oikeuskanslerin-instituutioon muutos


     Se mikä kestää kuin loputon yö ja josta riittää puhumista, on poliittiset virkanimitykset. Siinä ei tarvitse todellisuuttaa muutella, kun niiden todetaan taas alkavan uuden hallituksen astuttua virkaansa, toki ensin vähän aristellen.

     Maassa on ollut 17 eri oikeuskansleria. Heidän aikanaan tälle instituutiolle on vakiintunut perinne, jonka mukaan asioita hoidetaan ja hallituksen toiminnan laillisuutta valvotaan. Tämä on periaatteessa hyvä, sillä se lisää ennustettavuutta, miten laillisuuden näkökulmasta hallituksen tulee toimia.

     Kirjoittamaton sääntö on, että oikeuskansleriksi nimitetään poliittisen eliitin hyvin adaptoitunut henkilö. Tietysti myös koulutus ja kokemus ovat painavia argumentteja. Suomen 17 oikeuskansleria ovat luonnollisesti olleet hyvin erilaisia persooniltaan, kuten kaikki muutkin ihmiset. Ainoastaan Kai Korte poikkesi joukosta reippailla kannanotoillaan. Runonlausunnan harrastaminen antoi vielä lisä terävyyttä hänen puheenvuoroihinsa.

     Instituution pitkällä perinteellä on myös pitkä varjonsa. Kun ei ole perineitä puutua selvästi poliittisiin virkanimityksiin, niin kukaan oikeuskansleri ei myöskään puutu. Linjan muuttamien olisi pienimuotoien järkytys puolue-eliitille, esittelijöille, ministereille ja hallitukselle.

     Puolueilta on turhaa huutaa apua räikeiden poliittisen nimitysten lopettamiseen. Päinvastoin ministerille on annettu vapaat kädet nimittää virkoihin haluamansa henkilö. Asian tekee ongelmalliseksi myös se, että avautuvaan seuraan kanslerin postiin pätevät henkilöt eivät uskalla etukäteen markkinoida itseään poliittisiin virkanimityksiin puuttujina. Tämä takaisi, ettei heitä valita. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *