Keskustan piikittelevästä
oppositioesiintymisestä suuressa salissa ei ole jäljellä kuin yölliset muistot.
Niin lempeästi Kääriäinen ja Pekkarinen puhuivat. Mutta karhu on palannut. Yhteiskuntasopuun
naamioitu aluepolitiikka nostaa päätään.
Yhteiskuntasopu on mahtava
sana, mutta politiikassa hyödytöntä savessa seisomista. Ei John Rawlskaan saanut
sen avulla kammettua Englannista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kun on tarpeen
kerätä poliittiset joukot vaalien jälkeen viemään maata eteenpäin, ei jää
käteen muuta kuin hallitusohjelma ja hallitus.
Näyttä selvältä, että
keskusta ajaa maahan maakuntahallituksen. Ehkä sille nyt on tarve ja tilaus.
Sen sijaan keskustan näkemykseen uusien työpaikkojen luomisesta pitää suhtautua
varovaisesti. Sen suunnitelma on, että puolet uusista työpaikosta syntyy
biotalouden ympärille, innovaatioina, tuotteina, yrityksiä, työllisyytenä.
Pahimmillaan tämä johtaa
tuulivoimatukien kaltaisiin rahareikiin, joiden takuumiehenä on veronmaksajat.
Lopputuloksena on tukiviidakko ja pitkäjänteisen energiapolitiikan tärvääminen
lyhytnäköisellä aluepolitiikalla. Täytyy muistaa, että myös järkevä pääkaupunkiseutupolitiikka
on elintärkeää maalle.
Kommentit
Lähetä kommentti