Sormenpää tutumalla useimmilla meistä on positiivisia lapsuuden kokemuksia ja kohokohtia työelämästään. Eläkepäivät voivat myös tarkoittaa uutta draivia päivän menoihin. Mutta jokaisella on myös omat menneisyytensä varjot.
Olisi
oiva asia, jos pysyisi sulkemaan pois ikävät asiat, olkoot ne sitten eilisiä
tai tulossa olevia. Ihmisen muisti on ikävä kyllä niin armoton, ettei se välttämättä
jätä rauhaan menneisyyden sotkuilta eikä harharetkiltä. Mikä tässä olisi
avuksi.
Ulospäin
suuntautuneella ilmeisesti on osallistumisensa ansiosta väylät puhkoa haamut
hengiltä ja jatkaa matkaansa muina naisina ja miehinä kohti uusia kohokohtia,
tai jopa seikkailuaja. Tämä on kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty,
sillä ihmiseen on ladattu kyky hahmotella ja sanoittaa mennyttä elämäänsä niin,
että ikävät asiat putkahtelevat aika ajoin väkisin mieleen. Tästä eivät ekstrovertitkään
eivät ole täysin vapaita.
Tärkein
keino välttää menneisyyden suohon vaipuminen on jonkin aiheen tai asian
harrastustoiminta. Viime aikoina on
ollut esillä Rydmanin järjestöjen tukein leikkaukset. Näin osaltaan vähennettäisiin
ihmisten osallistumista virikkeitä antavaan yhdistystoimintaa. Se on osa eteenpäin
katsomista eikä jumiutumista menneisyyteen. Itsellä omissa oloissa vaipumisen
yritin estää urheilemalla ja myöhemmin kirjoittamisella.
Kommentit
Lähetä kommentti