Sotatoimien ja sotien historiassa on käytetty monenlaisia taktikoita ja strategioita. Usealle suomalaiselle on vielä muistissa joko itsellä tai vanhempien kerrottamana poltetun maan taktiikka, jossa vihollinen perääntyessään hävitti ja poltti kaiken, mikä oli poltettavissa. Keväällä 1945 ruotsalaiset puoli innoissaan seurasivat Tornionjoen länsirannalla, kuinka saksalaiset polttivat suomalaisten asunoja ja rakennuksia.
Pääsin
vuonna 1950 isäni kanssa kalastamaan Inarin joelle. Matkalla näin satoja
talonraunioita, joista olivat jäljellä vain savupiiput ja uunien jäännökset. Isä
kielsi minua liikkumasta yksin majapaikkamme ympäristössä maastoon jääneiden
miinojen vuoksi. Kielto oli aiheellinen: jo lyhyen harhailun jälkeen saattoi löytää
rikkinäisiä kypäriä, ammusvöitä, hylsyjä, saappaiden puolikkaita ja muuta sotaromua.
Nyt
tilanne Euroopassa on kehittymässä jännittyneeksi ja eskalaatioille alttiiksi.
Venäjältä voi odottaa millaista provokaatiota tahansa. Suomen asema muistuttaa vuoden
1939 marraskuun tilannetta, jossa Paasikiven lukuisista Moskovan matkan neuvotetuista
huolimatta ei saatu Venäjää luopuman valloitusaikaistaan.
Yksi
ikävä piirre maiden halussa puolustaa Euroopan rajoja on kuitenkin olemassa.
Mitä kauempana maa on Venäjästä, sitä vaatimattomampi halu, vaikka kykyä olisi,
maalla on into puolusta yhteistä Eurooppaa.
Kommentit
Lähetä kommentti