Jenni Kellokumpu ja Sini Salmi kirjoittivat HS:n vieraskynä palstalla valtion menojen kehysjärjestelmän puolesta. Se on oikea havainto. On kuitenkin tarpeellista tuoda esiin muutamia näkemyksiä kehysjärjestelmän synnystä.
Sen ensi askeleet otettiin jo1970-luvulla, jolloin laadittiin ensimmäinen kierros kaikkia virastoja koskeva viiden vuoden taloussuunnitelma. Vähän myöhemmin havaittiin, että siinä olisi tarvetta puhua myös toiminnasta. Hyvä havainto. Nimi muutettiinkin toiminta- ja taloussuunnitelmaksi. Tätä karusellia pyöritettiin uskollisesti aina 1990-luvun loppuun saakka.
Valtion
budjetin kiristävää otetta virastoihin oli pakko löysätä tulosohjauksen läpimurron
takia ja pyrkimyksellä sysätä
valtiovarainministeriön valtaa pois virastojen silmistä. Eihän se onnistunut,
sillä budjettivallan ohjakset pysyivät tiukasti budjettiosaston käsissä.
Tehtiin
vielä yksi yritys VM:n roolista ministeriöiden virastojen tiukasta ohjauksesta.
Sitä varten perustetussa työryhmässä otettiin myös tavoitteeksi selkeyttää tulosohjauksen
ja tulosbudjetoinnin välistä eroa. Toimin työryhmän puheenjohtajana. Edellinen
on organisaation rajat ylittävä ohjauskeino ja jälkimmäinen organisaation sisäinen
metodi. Raporin nimeksi tuli vähän yliampuva ”Ministeriö tuloksentekijänä”. Viinanen otti sen vastaan kohteliaasti. Siinä
ehdotettiin käyttöön otettavaksi ministeriön strategiasalkkua. Se sisältäisi
vain ministeriön muutamiaa tärkeitä strategisian pitemmän akiavälin hankkeita Tällä
keksinnöllämme löimme ylävitosia. Lipposen hallitus ottikin sen käyttöön.
Muutaman
vuoden päästä ollessani jo oikeusministeriön suunnittelupäällikkönä ja
toimiessani vielä VM:n ohjaushankkeiden kehittämisryhmissä, havaitsimme, että
metsään meni. Ministeriöt eivät ikävä kyllä tyytyneet muutamaan hankkeeseen,
vaan palasivat vanhaan taloussuunnittelu konseptiin. Rankeita oli repullisia.
Nyt on,
kuten mainitut kirjoittajat toteavat, kehysmenettely on vallannut oikeutetuksi
jalansijansa valtion toiminnan, talouden ja ohjauksen välineenä.
Pakko on
mainita, että meidän ”Ministeriö tuloksen tekijänä” sisälsi ehdotuksen
tulosneuvotteluista ja kehysriihestä sekä valtiovarainministeriön
strategiasalkusta. Salkku on hylätty moni puolue hallituksiin sopimattomana, mutta
tulosneuvottelut ja kehysriihi on todettu toimiviksi ja kurinalaisiksi menokurin
pitäjiksi paitsi nyt korona kriisin aikana kehyksistä lipsutaan, mikä on ymmärrettävää.
Kommentit
Lähetä kommentti