883. Katkeruudelle ei sijaa

Aikamme pohdittuamme sovimme, että Tiina kokosi kaikki keskeiset näkökohdat, mitkä siihen asti olivat esiin tulleet ja käyttökelpoiset tekstit ja aloin itse kirjoittaa loppuraporttia. P. Sorsa, Tiina ja minä käsittelimme työministeriön tiloissa kokouksissamme luku luvulta etenevää raporttia. Hankkeelle myönnettiin lisäaikaa marraskuun loppuun asti, joten saimme sen valmiiksi ja ohjausryhmä antoi hyväksynnän.

Raportin tärkeimmät ehdotukset olivat hallituksen strategiasalkun käyttöön ottaminen ja hallinnon rajojen yli menevät ohjelmabudjetit. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli työryhmää useaan kertaa varoittanut. Valtionvarainministeriö ei halunnut puhuakaan ohjelmaperusteisesta budjetoinnista. Aiheesta olin keskustellut pari vuosikymmentä aiemmin monta istuntoa suunnittelusihteeristössä Eero Pitkäsen kanssa, joka väitteli siitä ja teki aiheesta myöhemmin kirjan. Muistelin pienellä katkeruudella, kun eräs ystäväni suunnittelusihteeristöstä lainaisi minulta tämän Eeron signeeraaman kirjan ja jätti sen palauttamatta.

Raporttimme kunnianhimoiseksi nimeksi tuli Ministeriö tuloksentekijänä. Loppuraportin luovuttamisesta tuli farssi: ministeriö kieltäytyi ottamasta vastaan sitä. Niinpä menin valtioneuvoston kirjaamoon ja luovutin sen sinne. Virkailija oli hyvin hämmästyneen näköinen, aivan kuin olisi nähnyt haamuja. Lopulta hän otti sen vastaan näyttäessäni toimeksiantokirjeen ja pyytäessäni lukemaan aidot allekirjoittajat. Hän jopa hymyili leimatessaan raportin ja lupasi panna asiakirjan eteenpäin.