Hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan
työskentelyn ilmapiiri oli kuitenkin sellainen, ettei kukaan halunnut kuulla tällaisia
epäilyjä eikä muitakaan vastahankaisia mielipiteitä. Niinpä nyt portit avattiin
julkishallinnon purkamiseksi raameistaan. Kehysbudjetointi vapautti rahojen käyttöä,
kunhan tulokset saavutettaisiin. Normeja purettiin ja valtion kuntasektorin budjettiohjausta
väljennettiin, jolloin kunnat päättivät palveluistaan itsenäisesti ja useimmiten
eri tavalla kuin naapurikunnat. Palveluja alettiin antaa kansalaisille eri kunnissa
eri perusteilla.
Liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen
avasivat lisää tilaa markkinavoimille ja vähensivät hetkessä valtion työntekijöiden
määrää 200 000:sta 120 000:een. Tilaaja-tuottajamallin haparoivaa käyttöä
aloiteltiin virkamiesten ihmetellessä mallin tarkoitusta ja sitä, mitä hyötyä siitä
olisi ja miten sitä käytännössä tulisi käyttää.
Ilmapiiri oli vapautuksen huumassa
innokas monien vanhojen perinteisten laitosten etsiessä kilvan, minkä osan toiminnasta
ne voisivat järjestää yhtiön tai liikelaitoksen hoidettaviksi tai vähintäänkin maksulliseksi
palvelutoiminnaksi. Eduskunnan hallintovaliokunta piti jopa lupariihen turhien lupien
poistamiseksi, mutta tulokset olivat laihoja. Ojalan kanssa ehdottamani apteekki-,
taksi- ja linja-autolupien poistaminen sai tyrmäävän vastaanoton apteekkariliitolta
ja liikenneministeriön ylijohtaja Harri Cavénilta.
Kommentit
Lähetä kommentti