Astuessani takaportaikosta sisään
vastaanottoapulaisen saattamana Heinonen seisoi suuren huoneen toisessa päässä ja
oli valmiina tapaamiseen. Muita henkilöitä ei näkynyt. Huone oli hiljainen, vaikka
talo oli kiinni Kauppatorin reunassa. Seiniä kiertävät vankat kirjakaapit oli kuin
tehty säädöskokoelmille. Istuimme kiiltävän sivupöydän ääreen. Sarpanevan maljakko
näytti yksinäiseltä keijulta kattauksen vieressä. Presidentti oli aluksi varauksellinen
luullen minun tulleen nuuskimaan oikeuden tilaa jonkun määräyksestä. Kerrottuani
tulevani vain esittäytymään uutena kehitysyksikön jäsenenä hänen ilmeensä lientyi.
Hän piti hovioikeuksien ruuhkien purkamista välttämättömänä, mihin ei auttaisi muu
kuin henkilökunnan lisääminen. Vaikka kuinka tein johdattelevan kysymyksen, Heinonen
ei ottanut selvää kantaa käräjäoikeuksista hoviin valittamisen rajoittamiseen. Hän
ei ollut erityisemmin huolissaan eri puolilla maata annetuista erilaisista tuomioista,
jotka koskivat samantyyppisiä rikoksia. ”Oikeusturvan
kannalta ane ovat symmetrisiä, länsi on länsi ja itä on itä”, hän naurahti. Katselin
kahta isoa kalliin näköistä, lähes koko lattian peittäviä mattoja keksiäkseni uutta
puheenaihetta. Kysyessäni, eikö oikeuspoliittista tutkimuslaitosta voitaisi käyttää
tuomioiden ankaruuden selvittämisessä eri käräjäoikeuksissa, presidentti katsahti
kelloonsa. ”Periaatteessa kyllä, mutta sillä on omat intressinsä ja tutkimusohjelmansa.”
Heinonen ei kaivannut tuomioistuinvirastoa, vaan piti hyvänä, että oikeusministeriö
hoitaa hallintoasiat. ”Ei tulosneuvotteluja hovioikeuksien kanssa”, hän lisäsi kaikeksi
varmuudeksi. Keskustelumme päättyi kohteliaaseen kädenpuristukseen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti