Kesken tulevaisuuttani koskevan pohdintojeni dementialalaitoksen
johtaja soitti. Heti kun kuulin hänen äänensä, pahat epäilykseni heräsivät. Hän
kertoi värittömästi isäni pudonnen taas vuoteestaan, mutta lisäsi nopeasti: ”Ei
mitään vakavaa ole tapahtunut”. Isä oli viety Malmin terveyskeskukseen
tutkittavaksi. Veriarvot olivat huonot ja mies oli edelleen langanlaina.
Mennessäni seuraavana päivänä häntä katsoaomaan hätääntynyt sairaanhoitaja ei
löytänyt miestä mistään. Lopuksi hän epäröi, onko miestä tänne tuotukaan. Etsinöjen
jälkeen mies löytyi - ties mistä – yhdestä
varastomaisesta huoneesta. Isä ei puhunut mitään ollen vailla käsitystä missä
oli. Koska mies oli lähes eloton, hänet vietiin seuraavana päivänä kaupungin
sairaalaan.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti