Kesken tulevaisuuttani koskevan pohdintojeni dementialalaitoksen
johtaja soitti. Heti kun kuulin hänen äänensä, pahat epäilykseni heräsivät. Hän
kertoi värittömästi isäni pudonnen taas vuoteestaan, mutta lisäsi nopeasti: ”Ei
mitään vakavaa ole tapahtunut”. Isä oli viety Malmin terveyskeskukseen
tutkittavaksi. Veriarvot olivat huonot ja mies oli edelleen langanlaina.
Mennessäni seuraavana päivänä häntä katsoaomaan hätääntynyt sairaanhoitaja ei
löytänyt miestä mistään. Lopuksi hän epäröi, onko miestä tänne tuotukaan. Etsinöjen
jälkeen mies löytyi - ties mistä – yhdestä
varastomaisesta huoneesta. Isä ei puhunut mitään ollen vailla käsitystä missä
oli. Koska mies oli lähes eloton, hänet vietiin seuraavana päivänä kaupungin
sairaalaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti