Eräässä ministeriön johtoryhmän kokouksessa Iiro Viinanen teki yllättävän
päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan Tullin siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön
alaisuuteen ja määrätä minut ryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus ei niinkään
yllättänyt, mutta toimeksianto kyllä, sillä kuuluihan Tulli valtiovarainministeriön
alaisuuteen. Tämä saattoi olla osa Pekka Ojalan selvitystyötä, mutta kukaan ei sanallakaan
virkannut tähän suuntaan osastolla eikä ministeriössä. Kokenut valtiosihteeri Keinäsen
järjestämä kalareissu, jossa olivat mukana Kivelä ja valtiokonttorin pääjohtaja
Jukka Wuolijoki ja minä, ei selventänyt asiaan. Kun aloin kyselemään asiaa
saunanlauteilla, Keinänen alkoi vain päivitellä saalin olemattomuutta. Syy saattoi
olla myös kaimani puheet suuresta keskushallintoremontista, jossa kiveäkään ei jätettäisi
kääntämättä. Nyt yksi kiven kääntäminen oli annettu minun tehtäväkseni.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti