Eräässä ministeriön johtoryhmän kokouksessa Iiro Viinanen teki yllättävän
päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan Tullin siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön
alaisuuteen ja määrätä minut ryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus ei niinkään
yllättänyt, mutta toimeksianto kyllä, sillä kuuluihan Tulli valtiovarainministeriön
alaisuuteen. Tämä saattoi olla osa Pekka Ojalan selvitystyötä, mutta kukaan ei sanallakaan
virkannut tähän suuntaan osastolla eikä ministeriössä. Kokenut valtiosihteeri Keinäsen
järjestämä kalareissu, jossa olivat mukana Kivelä ja valtiokonttorin pääjohtaja
Jukka Wuolijoki ja minä, ei selventänyt asiaan. Kun aloin kyselemään asiaa
saunanlauteilla, Keinänen alkoi vain päivitellä saalin olemattomuutta. Syy saattoi
olla myös kaimani puheet suuresta keskushallintoremontista, jossa kiveäkään ei jätettäisi
kääntämättä. Nyt yksi kiven kääntäminen oli annettu minun tehtäväkseni.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti