Eräässä ministeriön johtoryhmän kokouksessa Iiro Viinanen teki yllättävän
päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan Tullin siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön
alaisuuteen ja määrätä minut ryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus ei niinkään
yllättänyt, mutta toimeksianto kyllä, sillä kuuluihan Tulli valtiovarainministeriön
alaisuuteen. Tämä saattoi olla osa Pekka Ojalan selvitystyötä, mutta kukaan ei sanallakaan
virkannut tähän suuntaan osastolla eikä ministeriössä. Kokenut valtiosihteeri Keinäsen
järjestämä kalareissu, jossa olivat mukana Kivelä ja valtiokonttorin pääjohtaja
Jukka Wuolijoki ja minä, ei selventänyt asiaan. Kun aloin kyselemään asiaa
saunanlauteilla, Keinänen alkoi vain päivitellä saalin olemattomuutta. Syy saattoi
olla myös kaimani puheet suuresta keskushallintoremontista, jossa kiveäkään ei jätettäisi
kääntämättä. Nyt yksi kiven kääntäminen oli annettu minun tehtäväkseni.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti