873. Ei golfaamista ilman kenkiä

Syyspäivän tuoksujen leijaillessa avoimesta ikkunastani sisään viisas sihteeri Pirkko tuli huoneeseen sulkien oven perässään vakavana. Hän istahti harvoin pöytääni vinosti vastapäätä olevaan rupattelutuoliin, mutta nyt hän teki poikkeuksen: ”Etkö todellakaan lähde golfaamaan valtiosihteerin kanssa, vaikka hän lainaisi sinulle varakenkiään? Sihteeri on kaksi kertaa soittanut.” Vastatessani kieltävästi niin kohteliaasti kuin taisin, koska minulta puuttuivat mailat ja muut varusteet ja taitoni siinä urheilulajissa oli kehittymätön, Pirkko poistui huoneesta päätään hitaasti pyöritellen.

Huomionosoituksena vuoden työpestini päättymisestä osastolla Kivelä tarjoisi lounaan Savoyssa. Juotuamme Vorschmackin kyytipojaksi vodkapikarilliset Kivelä pyysi laatimaan raportin ministeriön tilasta ja sen kehittämisestä saamieni vaikutelmien perusteella. Kivelä painotti raportin voivan olla subjektiivinen käsitykseni, miten ministeriötä tulisi kehittää.

Esimiehenä Kivelä oli täsmällinen ja korrekti. Johtajana hän oli visionääri, joka ymmärsi, että julkisen sektorin kehittämisen uudistusjaksot olivat vuosikymmen mittaisia. Hänen johdolla neutraalia hallintoa alettiin kehittää pois kuorestaan tuloshakuisiksi, konsernijohtamisen malleja ja elementtejä hyödyntäviksi organisaatioiksi. Myöhemmin tämä kehitys johti ylilyönteihin markkinamekanismien käyttämisessä, kun Suomi osoittautui liian pieneksi maaksi riittävän kilpailun saamiseksi hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Julkinen tukijärjestelmä myöhemmin myös vääristi kilpailua.