877. Näkymätön käsi ohjaa

Maanantaiaamuna menin huolettomana hallintopäällikön huoneeseen ruskea salkku täynnä tärkeitä papereita, hieman omatunto kolkuttaen. Kun hänelle kävi selväksi, että hänen eteensä pinoamani paperit olivat rekisterin diaarin tulosteita, joista näkyi, minä päivänä mikin ilmoitus oli tullut vireille ja rekisteröity – muutamat ilmoitukset olivat menneet vireille jo tulopäivänä – hän hämmentyi. Mies meni aivan vakavaksi, kun jatkoin, että kokoomusjohtoisen rekisterin käsittelyajat olivat olleet aiemmin kahdeksan kuukautta, ja kun pidin ihmeenä noin reipasta toimintaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin välinpitämättömästi, että valtion tarkastusviraston oli myös syytä tutkia tällaisia raportteja eikä keskusrikospoliisin puuttuminen asiaan ollut liioiteltua. Kun kunnon keskustelua ei syntynyt hallintopäällikön hipelöidessä vain korvalehteään, sanoin meneväni laatimaan lopullista selvitystä tarkastusvirastoon lähetettäväksi.

Sitä kirjoittaessani minun olisi pitänyt soimata itseäni enemmän kuin soimasin, sillä tekoni ei ollut hyvän hallintokäytännön mukaista. Miksen kertonut hallintopäällikölle nopeiden käsittelyjen voivan myös olla aivan laillisia ja hyväksyttäviä asianomaisiin kiirehtimisilmoituksiin perustuen. Itsesyytökseni häipyvät taka-alalle muistuttaessani itselleni, että prosessia ohjasi joku näkymätön käsi. Eihän kukaan joutunut syyttömästi kärsimään eikä päässyt kuin koira veräjästä. Viimeksi ajateltu hymyilytti minua. Seuraavana päivänä Temmeksen huoneessa, hallintopäällikön läsnä ollessa, kävimme läpi selvitysluonnostani. Siinä Temmes oli suullisesti myöntänyt sivutoimiluvan Patentti- ja rekisterihallituksen konsultointiini.