Käydessäni isän dementiakodissa
se vaikutti hyvin hiljaiselta eikä siellä näkynyt juuri koskaan muita omaisia tai
hoidettavia. Alakerran oleskelutila oli autio, ja harjoittelijat kolistelivat astioita
keittiössä jännittynyt ilme kasvoillaan ja pälyillen pelokkaana satunnaista tulijaa.
Johtaja ehdotti isän virallisen osoitteen muutamista sinne, koska tällöin asioita
olisi helpompi hoitaa. Kieltäytyessäni hän kohautteli hartioitaan viskaten lehden
äkäisesti pöydälle. Ihmetellessäni lääkelaskujen suuruutta hän kertoi heidän oman
lääkärinsä määränneen lääkkeitä. ”Hän on kokenut mies ja oppinut tuntemaan potilaansa,
kun tekee tänne viikkokierroksensa.” Ei auttanut vaikka, kuinka väitin vastaan,
ettei isällä ollut epilepsiaa. ”Kyllä on. Tämä todettiin Malmin terveyskeskuksessa
viime viikolla.”
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti