Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä
päivänä viereisestä huoneesta kuulunut helvetillinen popsävelmiksi tarkoitettu musiikki
ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä tuli seinän täydeltä aamusta iltaan. Säilytin
sen verran sisälläni välinpitämättömyyttä mökää kohtaan ja itsevarmuutta ulospäin,
etten reagoinut siihen millään tavalla, vaikka tunnistin huoneessa istuvan radiotaan
huudattavan miehen tutuksi vahtimestariksi. Ilmeisesti hän oli kohonnut pomomieheksi
suoritettuaan jo aiemmalla osastolla oloaikanani ylioppilastutkinnon. En ollut nimittänyt
häntä silloin toimistosihteeriksi, vaikka mies oli paperit virkaan jättänyt. Tokkopa
hän siitä enää kaunaa kantoi. Jatkoin tyynesti istumistani huoneessani käymättä
missään ja olematta kehenkään yhteydessä. Minuunkaan ei kukaan ollut yhteydessä
eikä puhelin soinut. Tämä sopi minulle kuin pässille sarvet, sillä lueskelin kiinnostavia
teoksia uutta kirjaani varten. Tähän työhön en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi
ja varmaksi tunsin kopperossani oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen. Viikot
kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain
olla kenkään kysymättä minulta mitään. Tämä kyllä johtui myös kaikenlaisten tapaamisten
välttelystä, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli
vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti