Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä
päivänä viereisestä huoneesta kuulunut helvetillinen popsävelmiksi tarkoitettu musiikki
ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä tuli seinän täydeltä aamusta iltaan. Säilytin
sen verran sisälläni välinpitämättömyyttä mökää kohtaan ja itsevarmuutta ulospäin,
etten reagoinut siihen millään tavalla, vaikka tunnistin huoneessa istuvan radiotaan
huudattavan miehen tutuksi vahtimestariksi. Ilmeisesti hän oli kohonnut pomomieheksi
suoritettuaan jo aiemmalla osastolla oloaikanani ylioppilastutkinnon. En ollut nimittänyt
häntä silloin toimistosihteeriksi, vaikka mies oli paperit virkaan jättänyt. Tokkopa
hän siitä enää kaunaa kantoi. Jatkoin tyynesti istumistani huoneessani käymättä
missään ja olematta kehenkään yhteydessä. Minuunkaan ei kukaan ollut yhteydessä
eikä puhelin soinut. Tämä sopi minulle kuin pässille sarvet, sillä lueskelin kiinnostavia
teoksia uutta kirjaani varten. Tähän työhön en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi
ja varmaksi tunsin kopperossani oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen. Viikot
kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain
olla kenkään kysymättä minulta mitään. Tämä kyllä johtui myös kaikenlaisten tapaamisten
välttelystä, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli
vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti