Mietin tulevaisuuttani, ja ilkeä tuuli
puhalteli mereltä viskellen isoja vinoja pisaroita ikkunaruutuun ja nostellen maasta
sattumanvaraisesti lehtiryöppyjä ilmaan. Vakituinen virka odotti oikeusministeriössä,
mutta siitä virkavapauteni tulisi päättymään vasta vuonna 1995, joten jouduin menemään
vielä vanhaan toimeeni kehittämiskeskukseen. Tupa-ryhmä rakoili sen nosteen jo laimentuessa
ja tulosohjauksen ensimmäisen innon laantuessa. Mainio Raili Nordenström oli tullut
sen vetäjäksi. Yksikkö oli muuttanut Keilaniemeen, mikä sopi minulle hyvin sen suojaisen
sijaintinsa takia. En halunnut enää olla tupa-vetäjä. Minulle oli muodostunut virastovaltuutetun
viransijaisena epäuskottavat kasvot toimia konsulttina. Muutoinkin olin etääntynyt
tupa-ympyröistä.
Herätys todellisuuteen tapahtui hillityn
Temmeksen tullessa huoneeseeni kertomaan, että hänellä olisi ikäviä asioita minulle.
Kävi ilmi, että joku oli kannellut omaan lukuuni konsultoinnistani patentti- ja
rekisterihallituksen hallintomalleista ilman sivutoimilupaa. Tämä oli tapahtunut
vuosi sitten joululomalla, jota koskevat merkinnät löytyivät kamreerin
pitämästä lomarekisteristä. En osannut aluksi sanoa mitään Temmekselle, koska
pidin selvänä, että hän tiesi hankkeesta jo ennen sen aloittamista. Olinhan
kysynyt hänen mielipidettä Patentti- ja rekisterihallituksen muuttamiseksi
liikelaitokseksi ja samalla kertonut meneväni sinne selvittämään asiaa. Niinpä
nyt vain hieroin poskeani ja olin ihmettelevän näköinen.
Kommentit
Lähetä kommentti