875. Tulevaisuuteni vaarassa

Mietin tulevaisuuttani, ja ilkeä tuuli puhalteli mereltä viskellen isoja vinoja pisaroita ikkunaruutuun ja nostellen maasta sattumanvaraisesti lehtiryöppyjä ilmaan. Vakituinen virka odotti oikeusministeriössä, mutta siitä virkavapauteni tulisi päättymään vasta vuonna 1995, joten jouduin menemään vielä vanhaan toimeeni kehittämiskeskukseen. Tupa-ryhmä rakoili sen nosteen jo laimentuessa ja tulosohjauksen ensimmäisen innon laantuessa. Mainio Raili Nordenström oli tullut sen vetäjäksi. Yksikkö oli muuttanut Keilaniemeen, mikä sopi minulle hyvin sen suojaisen sijaintinsa takia. En halunnut enää olla tupa-vetäjä. Minulle oli muodostunut virastovaltuutetun viransijaisena epäuskottavat kasvot toimia konsulttina. Muutoinkin olin etääntynyt tupa-ympyröistä.

Herätys todellisuuteen tapahtui hillityn Temmeksen tullessa huoneeseeni kertomaan, että hänellä olisi ikäviä asioita minulle. Kävi ilmi, että joku oli kannellut omaan lukuuni konsultoinnistani patentti- ja rekisterihallituksen hallintomalleista ilman sivutoimilupaa. Tämä oli tapahtunut vuosi sitten joululomalla, jota koskevat merkinnät löytyivät kamreerin pitämästä lomarekisteristä. En osannut aluksi sanoa mitään Temmekselle, koska pidin selvänä, että hän tiesi hankkeesta jo ennen sen aloittamista. Olinhan kysynyt hänen mielipidettä Patentti- ja rekisterihallituksen muuttamiseksi liikelaitokseksi ja samalla kertonut meneväni sinne selvittämään asiaa. Niinpä nyt vain hieroin poskeani ja olin ihmettelevän näköinen.