Iltapäivän aurinko oli luonut jo varjonsa
Kasarmikadulle, kun kesken uuden kirjan miettimispuuhieni isän pankista Herttoniemestä
soitettiin ja pyydettiin käymään siellä. Laiha ja jäntevältä vaikuttava silmälasipäinen
naisjohtaja kertoi määrätietoisesti asiansa. Hänelle oli isän hoitolaitoksesta lähetetty
epäilyttävä valtakirja käyttää isään tilejä. ”Isänne allekirjoitus on omituinen.
Sitä on jälkikäteen korjailtu.” Johtaja lähes käski minun ryhtyä isäni edunvalvojaksi.
Kun vain istuin naisen edessä ääneti lakki kourassa, hän ärähti: ”Hakekaa siihen
käräjäoikeuden päätös, ennen kuin maistraatti määrää aivan sivullisen ihmisen. Silloin
ette tiedä, miten isänne varoja käytetään.”
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti