Kuten Rissanen oli vihjaillut,
hän oli perustamassa alaisuuteensa kehitysyksikköä. Sen päälliköksi tuli aluksi
Tiina Astola ja myöhemmin Matti Kuusimäki ja jäseniksi Antti Peltomäki, Inga Pöntynen
ja minä. Kehitysyksikön porukan kanssa oli helppoa ja innostavaa keskustella, jos
he vain kiireiltään ehtivät. Ideointiryhmäämme kuuluva lainvalmisteluosaston Mikko
Könkkölä pohdiskeli, mitä keskusvirastojen lakkauttaminen merkitsi vallan kolmijaolle.
Se saattoi tarkoittaa poliittisen järjestelmän ohjausotteen tiukentumista toimeenpanossa,
koska ministeriö suoraan ohjasi hallintoa ja samalla valmisteli alansa lainsäädäntöä.
Silloin kun aikaa oli, kävimme yksikössä
pitkiä epämuodollisia pohdintoja, kenelle kuului oikeusjärjestyksen kehittämien,
miten lain valmistelun tasoa voitiin nostaa, miten käräjäoikeuden päätöksistä valittaminen
hovioikeuksiin saatiin vähennettyä ja miten tuomareiden koulutus tuli järjestää.
Kuusimäki kannatti valitusmahdollisuuksien kaventamista. ”Ei ole järkeä, että käräjäsali
oli vain postikontti”, tokaisi hän. Itse näin suurena haittana tuomioistuinviraston
puuttumisen. Nykyisellään oikeusministeriö vastasi tuomioistuinten tulosohjauksesta
ja tuomareiden koulutuksesta, mikä saattoi vaikutta ulospäin oudolta.
Kommentit
Lähetä kommentti