Muutaman vuoden päästä täyttäisin
60 vuotta. Tämä ei objektiivisesti ottaen ollut mikään poikkeuksellinen seikka ihmiselämässä
eikä sen pitäisi vaikuttaa merkittävästi sellaiseen työntekoon, jota minä ja monet
muut tekivät. Mutta jokin selittämätön alakuloisuus ja tekemisen päämäärättömyys
vaivasivat sisintäni.
Valittaessani
nuorelle Mediviren
naislääkärille aluksi selkävaivojani, hän totesi jalkojeni vielä liikkuvan,
mihin sanoin – näin jälkikäteen ajatellen – epäystävällisesti, että lausunnossa
oli liian vähän ajatusta mukana. Hän määräsi lopuksi verikokeisiin. Kun niistä ei mitään kummallista
löytynyt, nainen kehotti viettämään säännöllistä elämää ja lisäämään liikuntaa.
Kommentit
Lähetä kommentti