Kehittämiskeskuksessa ohjaukseeni
tuli Helsingin yliopistolle graduaan tekevä Tiina Hyvönen, jonka kanssa ihmettelin,
miten edetä. Hauska yhteensattuma oli yliopistolle apulaisprofessoriksi nimitetyn
Temmeksen toimiminen Tiinan työn tarkastajana. Tilanne näytti lopulta hyvin huolestuttavalta,
kun Pertti Sorsakin työministeriön auditoriossa ohjausryhmän kokouksessa epäili
aikataulua. Entinen julkikepulainen työtoverini suunnittelusihteeristöstä moitti
suorin sanoin työstä tulevan sutta. Murhettani työn onnistumisesta lisäsi myös kehittävän
työntutkimuksen koulukunnan äänekäs opponointi hanketta kohtaan, mikä huipentui
kehittämiskeskuksen sisäiseen paneeliin. Siinä tietenkin puolustin hanketta ja vakuutin
sen pysyvän aikataulussa. Oppositioryhmää edusti älykäs ja taitava Jaakko Virkkunen.
Tunnelma oli kuin sisäinen näkymätön hidastusvaihde olisi vedetty päälle. Olin Tiinan
kanssa kahdestaan vaikean tehtävän edessä.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti