Kehittämiskeskuksessa ohjaukseeni
tuli Helsingin yliopistolle graduaan tekevä Tiina Hyvönen, jonka kanssa ihmettelin,
miten edetä. Hauska yhteensattuma oli yliopistolle apulaisprofessoriksi nimitetyn
Temmeksen toimiminen Tiinan työn tarkastajana. Tilanne näytti lopulta hyvin huolestuttavalta,
kun Pertti Sorsakin työministeriön auditoriossa ohjausryhmän kokouksessa epäili
aikataulua. Entinen julkikepulainen työtoverini suunnittelusihteeristöstä moitti
suorin sanoin työstä tulevan sutta. Murhettani työn onnistumisesta lisäsi myös kehittävän
työntutkimuksen koulukunnan äänekäs opponointi hanketta kohtaan, mikä huipentui
kehittämiskeskuksen sisäiseen paneeliin. Siinä tietenkin puolustin hanketta ja vakuutin
sen pysyvän aikataulussa. Oppositioryhmää edusti älykäs ja taitava Jaakko Virkkunen.
Tunnelma oli kuin sisäinen näkymätön hidastusvaihde olisi vedetty päälle. Olin Tiinan
kanssa kahdestaan vaikean tehtävän edessä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti