Muutaman viikon kuluttua soitti talonmies
ja kertoi, että isä oli viety sairaalaan. Isä oli päässyt ryömimällä puhelimen
luokse ja soittanut talonmiehelle, joka oli hälyttänyt ambulanssin. Sairaalassa
isä oli lähes tajuton, eivätkä lääkärit saaneet selville, mikä miestä vaivasi. Veriarvot
olivat edelleen heikot ja liikkuminen omin jaloin toivotonta. Viikon päästä sairaalasta
oltiin taas isää passittamassa kotiin, mutta enää harkintani ei estänyt kimpaantumista.
Kielsin jyrkästi lähettämästä häntä mihinkään. Sosiaalityöntekijä vänkäsi vastaan
ja kehaisi kotipalvelujen hyvyyttä ja oman kodin turvaa. Minua rupesi hymyilyttämään,
mutta se hyytyi nähdessäni invataksin odottavan isää ulko-ovien edessä. Sain sovittua,
että kaupungin sosiaalityöntekijät perehtyvät isän huusholliin ja arvioivat, miten
hän selviäisi askareistaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti