Isän pyörätuoli
sidottiin invataksin lattiaan tiukasti kiinni. Taksi ajoi tottuneesti kovaa vauhtia,
ja minun oli vaikea seurata autollani perästä. Pysähdyttyäni invataksin perään ja
autosta noustuani etsin katseellani sopivaa rakennusta, jossa hoitolaitos toimisi.
Näin kuitenkin vain hiljaisen puistomaisen kadun ja sen varrella uudehkoja omakotitaloja
joukossaan kaksikerroksinen rivitalo. Siihen isääni alettiin päättäväisesti työntää
molemmista kainaloista tukien. Betonisten ulkoportaiden tasanteella isä sanoi yhtäkkiä:
”Tänne minä en mene”, pannen kätensä ja jalkansa ovenkarmia vasten.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti